Vasemmalla kädellä

Tähän syksyyn on mahtunut vähän kaikenlaista. Yksi niistä asioista, joista en ole täällä kertonut, liittyy oikeaan käteeni, joka jouduttiin yllättäen leikkaamaan.

Oikea kyynärpääni kipeytyi jo syyskuussa eräällä salireissulla niin pahasti, että jouduin jättämään salitreenit tyystin ja lepuuttamaan kättä.

Käsi oli vielä useamman viikonkin jälkeen niin kipeä, että siihen sattui jopa ulko-oven avaaminen ja lapselle vauhdin antaminen keinussa. Tilannetta ei auttanut lainkaan se, että pamautin saman kyynärpään vieläpä kahdesti ovenkarmiin niin, että toisella kerralla kyynärpäähän tuli avohaava.

Näytin kyynärpäätä lääkärille jo lokakuussa, ja siitä otettiin röntgen-kuvat. Lääkäri ei kuitenkaan nähnyt kuvissa mitään erikoista (Huoh...), ja kivun aiheuttajan kerrottiin olevan rasitusperäinen bursiitti eli limapussin tulehdus.

Kun käsi ei tullut kuntoon kahdenkaan kuukauden levon jälkeen, päätin kysyä asiasta ortopediltä. Hän näkikin samoista kuvista luupiikin, entesofyytin, joita oli itse asiassa kaksi, ja ne aiheuttivat sekä bursiitin että kivun.

Käsi vaatisi leikkauksen, ja koska toinen piikeistä sijaitsi syvällä, suositus oli tehdä se nukutuksessa. Jaa jaa. Onneksi työnantajallani on työntekijöilleen lisävakuutus, joka kattaa myös erikoislääkärikäynnit ja toimenpiteet yksityisessä sairaalassa, joten leikkaukseen pääsi hyvin nopeasti - vain kahdessa viikossa lääkärikäynnistä.

Leikkaus oli tänään, ja vamma oli itse asiassa oletettua pahempi. Toinen luupiikeistä (sentin mittainen!) oli tunkeutunut ojentajajänteen sisään, eli ei ihmekään, että käsi oli vähän kipeä.

Leikkaus vaati sekä luun hiomista että myös jänteen tikkaamista, joten lopputuloksena on viikon mittainen kyynärvarren liikutuskielto, kantoside ja kahdeksan päivän sairausloma. Ojentajaa saa alkaa käyttää taas kahden viikon päästä.

Minut tämä yllätti, sillä odotin vain tikkejä ja kipulääkettä.

Itse leikkaus oli helppo ja nopea. Se tehtiin päiväkirurgiana, ja olin valmis lähtemään kotiin jo neljän tunnin päästä leikkauksesta. Olin nukutettuna tunnin ja vetelin siihen päälle sikeitä vielä toisen mokoman.

Tämä oli ensimmäinen nukutukseni aikuisiällä, joten suhtauduin siihen mielenkiinnolla. Yllätyin, miten nopeasti nukutusaine vei tajun kankaalle. Muistan ajatelleeni, että "nyt pyörii päässä", ja seuraavan kerran havahduin leikkausosaston heräämössä.

Kylläpä sairaalassa tarjottu hyvin myöhäinen aamupala maistuikin hyvälle, sillä en saanut ennen leikkausta syödä tai juoda mitään. Ensimmäinen asia, jonka sanoin herättyäni hoitajalle, oli: "Kauhea jano."

Nyt yritän oikeakätisenä totutella käyttämään vain vasenta kättä ja pujottautumaan vaatteisiin niin, että oikeaa ei tarvitse taivuttaa. Aloitin harjoittelun heti HC-osastolta ja söin päivällissushit puikoilla. Voit käydä Instagramissa katselemassa tarkemmin, miten se sujuu.

Ulkona käynnit on minimoitava, sillä minulla ei taida olla yhtään takkia, jonka sisään käsi mahtuisi. Niin, tai Rouvahan taisi käyttää yhtä toppatakkiani odottaessaan tyttöä, joten käsi voisi mahdollisesti mennä sen sisään...

Mutta tulevalla viikolla kaikki tehdään vasemmalla kädellä. Hitaampaa se on, mutta kyllä tämä blogin kirjoittaminen joten kuten sujuu näinkin.

Pahoittelut jos teksti on normaalia kömpelömpää ja sisältää enemmän krijoitus, ja pilkkuvirheitä. (Heh.) Se on kuitenkin tehty kirjaimellisesti sillä vasemmalla kädellä.