Vielä on talvea jäljellä: lasketteluretki Messilään

Juuri tällä hetkellä tuntuu huvittavalta, että vielä viikko sitten olin huolestunut, riittääkö etelässä enää lunta lasketteluun. Sitä tuli viikonloppuna niin reippaasti, että lumesta ei todellakaan ollut pulaa, ja pääsin kuin pääsinkin tyttären kanssa käymään Messilässä. Tänään lunta tuli puolestaan varmasti enemmän kuin kertaakaan koko talven aikana yhdellä kertaa, joten viime viikon keväiset säät ovat enää kuin muisto vain.

Messilässä olen käynyt laskettelemassa aiemmin vain kerran, enkä oikeastaan edes muistanut, millaisia rinteet olivatkaan. Kaikki kymmenen rinnettä olivat auki, ja kävimme laskemassa tyttären kanssa ne kaikki, lempparit muutamaan kertaan. Itse, arkajalka kun olen, pidän eniten tasaisista ja sopivan jyrkistä rinteistä, ja punaisen luokituksen Kettu-, Karhu- ja Hirvi-rinteet olivat eniten mieleeni. Ennen lähtöä mietin hetkisen, ovatko ne liian vaikeita vain parina talvena aiemmin lasketelleelle lapselle, mutta jo ensimmäisen laskun jälkeen totesin, että pöh. Hän meni kuin vanha tekijä. Eniten häntä jännitti ankkurihissistä poistuminen.  Rinteissä oli mukavasti pituutta, ja lumen puolesta ne olivat erinomaisessa kunnossa.

Päätimme lopulta lähteä tälle retkelle aivan kahdestaan, ja ajattelin, että poika saa jatkaa omaa harjoitteluaan ensi talvena Laajavuoressa, kun mitä todennäköisimmin pääsemme jälleen Jyväskylään vanhempieni luokse. Koko päivän retki ajomatkoineen olisi voinut olla 4-v:lle kuitenkin melko paljon, ja mummolasta taas pääsee Laajavuoreen kymmenessä minuutissa.

Lasketteluvarustuksessani on nyt kaksi elementtiä enemmän kuin aiemmin. Ensinnäkin rinneturvallisuudesta ja vakavista törmäyksistä on ollut viime aikoina niin paljon keskustelua, että en mene enää itsekään rinteeseen ilman kypärää. Sen sijaan toinen varuste lisää mukavuutta niin paljon, etten voi ymmärtää, miten en ole hankkinut sellaista koskaan aiemmin. Laskettelin nimittäin ensimmäiset liki 30 vuotta ilman laskettelulaseja ja ostin ensimmäiset vasta viime talvena! Nyt mietin, että eikö koskaan aiemmin olen satanut lunta, kun olen ollut rinteessä.

Tämä sää olikin jännä, sillä hyvin sankka lumipyry ja sininen taivas vaihtelivat muutaman minuutin välein, ja välillä paistoi jopa aurinko

Vaikka en muuten ole lainkaan talvi-ihminen enkä erityisemmin välitä lumesta, tämä on kyllä hauskaa puuhaa, ja on mahtavaa, että ainakin isompi lapsista on jo innostunut laskettelusta. Vaan nälkä kasvaa syödessä, ja erityisesti tänä talvena olen haaveillut useammat kerrat hiihtomatkoista pohjoisen tuntureille.

Nyt olen kuitenkin saanut tämän pois systeemistäni tältä talvelta. Eihän sitä tiedä, jos talvi jatkuu yhä, tekisimmekö vielä yhden ex tempore -lasketteluretken johonkin etelän hiihtokeskuksista.

Mutta muuten talvi ja pakkanen saisivat puolestani jo riittää ja maaliskuu kääntyä kevään puolelle. Kaipaan pyöräilyä.