Vierailu Greyn anatomiassa

Menikös se niin, että jos äiti on huolissaan lapsen terveydestä, kyse on hysteerisyydestä, mutta kun isä huolestuu, on tosi kyseessä? No, eilen oli vähän sellainen tilanne, että molemmat huolestuivat, ja tyttö päätyi yöllä Lastenklinikalle tiputukseen.

Episodi alkoi, kun Rouva palasi illalla Työväenopiston kokkikurssilta ja imetti tytön sängyssä. Hetken päästä tyttö purskautti kaiken syömänsä suustaan kastellen sekä itsensä että huomattavan osan vuoteesta. Rouva vaihtoi lakanat puhisten ja syötti tytön uudelleen. Pian tämän jälkeen kuulimme tytön jälleen itkevän, ja löysin hänet makaamassa läpimärkänä samanlaisessa lammikossa.

Tässä vaiheessa jo totesimme, että kyseessä ei ole mikään ylensyönnistä johtuva pulautus, vaan on parasta soittaa HUS:n 24 h/vrk auki olevaan Terveysneuvontaan (p. 09 10023). Siellä käskettiin odottaa aamuun ja mennä sitten terveyskeskukseen, ellei oksentelu jatku.

Jäin pienen viereen vahtimaan, oksentaisiko hän uudelleen (ja ihan vähän sitä, hengittääkö hän ylipäänsä), ja hän nukkui puristaen sormeani.

Parin tunnin päästä Rouva syötti tytön uudelleen. Minuutin jälkeen vatsan sisältö lensi jälleen sängylle ja soitimme uudelleen Terveysneuvontaan. Sieltä puhelu yhdistettiin Lastenklinikalle, ja puhelun jälkeen hyppäsimme taksiin.

Lastenklinikan päivystyksen lääkäri esitti listan kysymyksiä:

– Onko hän syönyt tänään jotain normaalista poikkeavaa?
– On kyllä. Aloitimme tänään soseiden maistelun, ja hän söi puoli teelusikallista kesäkurpitsasosetta, kerroin. – Lisäksi yritin antaa hänelle äidinmaidon korviketta, sillä olimme kahdestaan kotona, mutta ei hän sitä kyllä niellyt kuin pari pisaraa.

– Entä oletteko käyneet jossain vieraassa paikassa?
– No viikonloppuna oli hänen pappansa 60-vuotisjuhlat, joissa hän kiersi vieraiden sylistä toiseen.
– Pysähdyittekö automatkalla jossain, kuten huoltoasemalla?
– No juu, olihan siinä se yksi vaipanvaihto huoltsikalla.

– Entä onko äiti syönyt jotain epätavallista?
– En kai, Rouva mietti – mutta syötiin me niissä juhlissa kaikenlaista. Ja tänään kävin Työväenopistolla kokkikurssilla.
– Niin, ja käytiinhän me sunnuntaina siellä kirpparillakin, ja siellä tyttö ehti työntää joitain tavaroita suuhunsa, muistin.

Vaihtoehtoja siis on. Joka tapauksessa tyttö tyhjensi vielä kerran vatsansa tutkimushuoneen lattialle, ja hänet päätettiin laittaa yöksi tiputukseen, jotta hän ei kuivuisi liikaa ja hänen vatsansa saisi rauhoittua.

En tiedä, kumpi oli pahempaa: katsoa sitä, kun tiputuskanyyli tökättiin lohduttomasti itkevän tytön ohimoon Rouvan kyynelehtiessä, vai se, etten voinut jäädä perheeni kanssa sairaalaan yöksi. Palasin siis aamuyöllä kotiin ja otin muutaman tunnin yöunet ennen aamuherätystä. Tyttö sai sentään nukkua äitinsä vieressä.

Tyttö sai maitoa taas aamulla, ja se pysyi sisällä. Pahoinvoinnin syy ei kuitenkaan selvinnyt. Se saattoi olla jokin nopeasti ohimenevä virus, tai sitten pieni vatsa todella reagoi noin rajusti siihen puoleen teelusikalliseen kesäkurpitsasosetta.

Jatketaan siis toistaiseksi pelkällä maidolla ja kokeillaan vaikkapa ensi viikolla porkkanasosetta. Kesäkurpitsaa ei nyt saa syöttää muutamaan kuukauteen. Darn.

Tyttöä seurattiin sairaalassa vielä iltapäivään asti, ja lopulta lääkärit päästivät hänet kotiin.

Mutta millaiset lääkärit? Rouva kertoi, että ensimmäinen lääkäri oli nuori, huomattavan komea lääkäriharjoittelija. Tyttökin oli ilmeisesti havainnut tämän, ja keikisteli ja hymyili hänelle leveästi. Miehen perässä huoneeseen asteli nuori ja kaunis naislääkäri. Koska henkilökunta oli muutenkin ilmeisen nuorta, hyvin miellyttävää ja äärimmäisen asiantuntevaa, Rouvasta tuntui kuin hän olisi päätynyt vierailulle Greyn anatomiaan.

Kiitämme Lastenklinikkaa hyvästä hoidosta ja suloisesta pehmotiikeristä. Toivomme silti, ettemme tapaa uudestaan – ainakaan liian usein.