Voihan maha sentään

Eipähän siltä mahataudilta välttynyt sitten kukaan meistä. Olimme lopulta Rouvan kanssa molemmat kuumeessa maanantaina ja juuri kun toissapäivänä mietimme, onkohan pikku ukkeli säästynyt taudilta, heräsimme eilen aamuyöstä ääneen, joka kertoi, että nyt menevät pojan petivaatteet vaihtoon.

Mutta hämmästyttävän urhea tällainen pieni vauva on. Vaikka olo oli huono ja herätys kesken unien aika äkillinen, hän oli yhtä hymyä nähdessään isin ja äidin. 

Rouva ja poika viettivät loppuyön sohvalla, mutta pahoinvointi ei jatkunut enää pidempään. Seuraavana päivänä hän söi yhtä reippaasti kuin aina ja oli oma iloinen itsensä, vähän väsyneempi tosin. Ehkäpä se todella oli siinä.

Tyttö puolestaan toipui niin hyvin, että oli jo maanantaina hyvin täynnä energiaa, kun isi ja äiti vaan makasivat vaakatasossa vilttien alla.

Täytyy sanoa, että onneksi tämä sairaus osui kohdalle juuri tällä viikolla ja alkuviikosta. Tänään olisi nimittäin firman joulujuhla, jossa laulan bändin kanssa, tulevana viikonloppuna on edessä tytön tanssikoulun joulunäytös, johon hän on harjoitellut kuukausia ja jota myös isovanhemmat tulevat katsomaan, itselläni on ensi viikolla vielä yksi työmatka Britteihin ja sitten tuleekin joulu ja kaikki sen suunnitelmat. Ei olisi ollut kivaa perua mitään näistä!

Kiitos siis herra Norolle ja kavereille, että valitsitte meidät juuri nyt eikä vähän myöhemmin!

Tämä postaus on muuten kirjoitettu puhelimella (katso eilisestä postauksesta miksi). Syytän kaikista kirjoitusvirheistä iPhonen autocorrectia.