Näistä kuvista minä muistan vuoden 2019
Kuulin juuri, että somessa on ollut viime päivinä liian vähän yhteenvetoja päättyvästä vuodesta ja vuosikymmenestä!
Koska oma Instagram Top 9:ni ei kertonut juuri mitään oikeasta elämästäni, valitsin tähän vielä muutaman kuvan niistä asioista, joista haluan itse muistaa vuoden 2019.
Yksi vuoden järisyttävimmistä tapahtumista oli tietysti tyttären koulun alku, ja tämä Instagram-kuvissakin näkynyt hetki ensimmäisen koulupäivän alusta on kovin tärkeä.
Alkuvuodesta Helsingissäkin oli ihan oikea talvi, myös Rautatientorin Jääpuiston ulkopuolella.
Lunta riitti myös viime talvena Jyväskylässä, missä tyttäreni pääsi laskettelun makuun Laajiksessa.
Pienen poikasen kanssa otettiin isoja harppauksia kohti isojen poikien maailmaa, ja Lego-Martti oli palkintona siitä.
7 vuotta ja 120 cm. Tämä kuva on otettu hetkeä ennen sitä, kun tyttö pääsee ensimmäistä kertaa Linnanmäen puuvuoristorataan. Siitä tuli hänen lempilaitteensa.
Hyvin merkittävä etappi oli myös se, että luovuimme pojan pinnasängystä, ja lapset saivat kotiin uuden kerrossängyn.
Puutarhamökin työt määrittelivät kevään ja kesän touhuja melko pitkälle, ja tässä kuvassa yhdistyy kaksi suurta etappia: vintin valmistuminen lasten oleskelupaikaksi ja verannan maalaustöiden valmistuminen alkukesästä.
Lempikuvani mökiltä on kuitenkin kenties jokin tämän kuvaussession ruuduista. Mökkikeittiön remontti on myös valmis, ja lopputuloksessa silmä lepää.
Vuosi 2019 oli myös se, kun taaperoinen muuttuikin yhtäkkiä pieneksi pojaksi, jonka kanssa voi puhua – ja joka todella puhuu tauotta ja vitsailee niin, että naureskelemme Rouvan kanssa, että hän on selvästi sisäinen savolainen. Tietyistä ilmeistä epäilemme jopa, että Rouvan isä on uudelleen syntynyt hänessä, vaikka hän ulkoisesti onkin kopio minusta samassa iässä.
Hei, tosi kiva perhekuva!
Pojan suurin toive kesälle oli päästä Muumimaailmaan. Tämä hetki oli kaikkein ikimuistoisin, ja hän oli niin onnellinen.
Ja tämä kuva samalta retkeltä on niin tunnelmallinen.
Muistan vuodelta myös hauskan ja helteisen Särkänniemen-retken…
…hyvin monta teatteriesitystä kuten Helsingin kaupunginteatterin häikäisevän Pienen merenneidon…
…sekä useamman retken tyttären ja hänen ihanien ystäviensä kanssa eri paikkoihin.
Katso, ei hiuksia! Mieluummin kalju kuin kaljuuntuva.
Tämä kuva Tervasaaresta oli niin söpö, että se pääsi jopa tyttären puhelimeen lukitusnäytön taustakuvaksi.
Yksi tärkeimmistä tekijöistä vuodessa 2019 oli oma Maija Poppasemme, joka kävi hoitamassa lapsia joka viikko ja järjesti jopa heille kotonamme Halloween-juhlat, joihin kutsuttiin myös hänen puolisonsa. Emme voi kylliksi kiittää häntä kaikesta siitä, mitä hän tekee lastemme kanssa.
Jouluvalmistelut ja joulun odotus olivat loppuvuoden parasta antia. Tässä tehtiin piparitaikinaa piparileipojaisiin.
Alkavalle vuodelle en aseta muita tavoitteita kuin että jatkan samaan malliin kuin tänä vuonna, ja yritän edelleen panostaa perhekuviin.
Hauskaa uutta vuotta!