Yök, yök ja yök!

Ensin vauva irvistää ja työntää kieltä ulos suustaan. Sitten hän puistelee päätään. Lopulta hän kakoo kuin olisi juuri tukehtumaisillaan. Mitä hirveää hänelle on tehty?

Hän on juuri saanut neljäsosateelusikallisen mustikkasosetta suuhunsa.

Muistiinpano itselle: Mustikkasose ja valkoiset vaatteet vauvalla ei ole hyvä yhdistelmä.

Kiinteiden ruokien maistelu ei ole käynnistynyt ihan niin onnistuneesti kuin olisimme toivoneet. Sekä mustikkaa että porkkanaa on nyt maisteltu viitenä päivänä, ja eilen vuorossa oli omena. Söisimme itsekin näitä soseita hyvin mielellämme, mutta tyttöä ne eivät tunnu kiinnostavan. Rouva on tästä jo harmistunut ja pelkää nyt, että tyttö ei ole (voi kauhea, voiko tätä edes sanoa ääneen) lainkaan kiinnostunut ruoasta!

Neuvolassa vakuuteltiin, että ei näistä ensimmäisistä maisteluista voi vielä vetää mitään johtopäätöksiä, mutta silti. Kaikkien tuttujen vauvat tuntuvat syövän soseita hyvällä ruokahalulla.

Parin viikon takainen oksennuskohtaus ei muuten tainnutkaan johtua kesäkurpitsasoseesta. Se nimittäin tapahtui uudelleen viime perjantaina, toisena mustikkasosepäivänä. Rouva oli poissa kotoa, ja annoin tytölle mustikkasoseen lisäksi äidinmaidonkorviketta, sitä hippijauheesta sekoitettavaa. Ei se ole ennenkään tytölle maistunut ja nytkin alas meni varmaan vain pari millilitraa. Edellisen kerran sitä oli annettu juuri sinä iltana, kun vierailimme Lastenklinikalla.

Kaksi tuntia tämän jälkeen oksentelu alkoi jälleen. Käytimme tyttöä Lastenklinikan terveyskeskuspäivystyksessä ja kerroimme lääkärille tapauksista. Hän epäili, että jokin korvikkeessa, ehkä lehmänmaito, aiheutti tämän oksentamisen ja kehotti, että sitä ei enää anneta.

No senhän olimme jo päätelleet itsekin. Tyttöhän ei ole missään vaiheessa suostunut sitä juomaan, joten viimeistään nyt jauhe joutaa koiranruoaksi. Tai sinne kahvin sekaan.

Mutta voi pieni, kun jo ymmärtäisit, miten hyvää omenasose oikeasti on…