It’s A Match

Ensimmäinen kerta on aina se vaikein, eikö se niin mene? Uusi ja tuntematon on edessä, eikä koskaan voi tietää mihin se loppujen lopuksi viekään. Päätimme yhteistuumin avata blogin – kirjoittaa elämästämme avoimesti netissä. Mutta miksi? Siihen ei lopulta ole kuin muutama syy; kun itse kirjoitat ajatuksia sekä tekojasi jonnekin saattaa ne konkretisoitua, sillä mietit jokaista sanaa minkä naputat tietokoneen näppäimillä wordiin. Lisäksi, toivomme että blogistamme tulisi olevan apua muille jo samassa tilanteessa oleville, tai ehkä tulevaisuudessa samaan tilanteeseen pyrkiville. Tämä ei ole yhden ihmisen yksinpuhelu siitä, mitä teemme ja milloin, vaan yritämme saada molempien osapuolien näkökulman blogiin. Harvoissa blogeissa miehet itse kirjoittavat tuntemuksistaan, tai jaa vinkkejä.  Mutta eikös aloiteta, aloitetaan sieltä mistä kaikki alkoi. Molempien kertomana. Ensin kuitenkin Kiira kertoo.

 
 
 

Hei,

Olen Kiira 25-vuotias myyjä Helsingistä. Asustamme tulevan aviomieheni Eetun ja kahden koiramme Kuzcon sekä Cauzhon kanssa Kalasatamassa, emmekä lähde täältä enää koskaan.  Mutta ennen tätä hetkeä on kuljettu neljän vuoden yhteinen matka, joka alkoi maaliskuussa vuonna 2014, kaikkien tunteman treffisovelluksen bugin kautta.

 

Oli maalis-huhtikuun vaihde, kun istuin koneella tuttuun tapaani kuunnellen musiikkia, ja puhuen luultavasti puhelimessa ystäväni Mikaelan kanssa (yksi tulevista kaasoista).  Olin tähän mennessä pelannut TInderiä tammikuusta saakka tutustuen mitä ihmeellisempiin uusiin ihmisiin. Pidin sovellusta siis pelinä, enkä missään nimessä etsinyt parisuhdetta. Mätsejä alkoi olla jo yli 900 ja päätin, että kun tuhat menee rikki, niin minä poistan koko pelin.

             Puhelin värähti, nostin sen hitaasti tietäen, ettei siellä kuitenkaan olisi mitään kiinnostavaa. Iphonen ruutuun oli ilmestynyt tuttu teksti ’’It’s A Match’’ *Jee*! Pistin puhelimen pois, mutta ei hetkeäkään, kun se värähti uudelleen ja tämä The match pisti viestiä. Katsoin kyseisen herran kuvat ja tajusin swaipanneeni vasemman sijasta vahingossa oikealle, ou nou vahinko mätsi. Kuitenkin annoin hänen käyttää arvokasta aikaani, olihan hänellä kuvia ulkomailta (matkustellut mies). Keskustelu kuitenkin loppui kuuden kysymyksen jälkeen, eikä herra enää häirinnyt. Meni yli kuukausi, ja vaihdoin esittelytekstiäni hiukan ’’aggressiivisemmaksi’’ – pyysin toista osapuolta pyytämään heti numeron ja soittamaan jos kerta kiinnostaa (niin mua).  Kyseinen herra huomasi pienet muutokset, ja pyysi heti numeroani. No minä annoin, ja hän soitti, heti. Ensimmäinen yhteinen puhelumme kestikin yli 7tuntia.                     

                          Tämän jälkeen loppu onkin historiaa. Ei se kuitenkaan ihan niin helposti mennyt, sillä meinasin feidata Eetun vielä ennen ensitreffejä. Viimeiseen asti mä keksin tekosyitä, mutta Eetu löysi aina ratkaisun – ei oo todellista. Eetu ilmoitti lähteneensä hakemaan mua, ja menin ulos odottamaan. En ollut vieläkään varma haluanko nähdä kyseisen herran vai en. Viimeiseen asti puhuin puhelimessa ystäväni Riikan kanssa (toinen tulevista kaasoista) joka puhu mut lopulta ympäri, tai no oikeastihan mut puhu ympäri Eetun pepsodenthymy, joka loisti auton ikkunasta hänen kaahatessaan meidän kääntöpaikalle. Voisin melkein sanoa, että sen hymyn jälkeen kaikki on historiaa, kaikki on tuntunut oikealta ja varmalta vaikka ensin meinasin perääntyä. Onneksi menin autoon, onneksi annoin mahdollisuuden.

Aiomme palata ensitreffi paikkaamme Save The Date – korttien kuvauksen yhteydessä. Palaamme sinne muutenkin usein, vain istumaan ja juttelemaan sillä siitä me tykätään, juttelemisesta.

Näin alkoi meidän rakkaustarinamme minun silmin, ja saatte lukea seuraavassa postauksessa myös, miten Eetu muistaa meidän ’’ensikohtaamisen’’, tai no ensi hetket. Ihmiset kun muistavat niin eri asioita.

Tästä on hyvä jatkaa, eikä enää edes jännitä.

 

-Kiira-