KAASOT / YSTÄVÄNPÄIVÄ EDITION

Kaasot

Ystävänpäivä. Ajattelin ottaa näin ystävänpäivän kunniaksi vähän suomalaisemman otteen. Monet hääblogit kertovat rakkaudestaan, joten päätin tämän olevan hyvä hetki avata asiaa kaasoista, kolmesta musketööristä kohti häähelvettiä.

 

Kuinka valita kaaso?

Moni miettii ja pohtii tätä- mikä tekee ihmisestä Kaason, miten hyvän kaason tunnistaa? hyyrr, kylmiä väreitä omasta tekstistä. ’’Hyvä’’ on katsojan silmissä ja tuntijan sydämessä, niin kauan kuin joku hääakatemia ei kouluta ihmisistä hyviä kaasoja, jotka mahtuvat samaan raamiin, tulee ’’hyvä’’ tarkoittamaan jokaiselle eriasiaa.
 

Tässä kuitenkin muutama vinkki minulta:

1. Valitse kaasoksi vain ihminen/ ihmisiä, joihin luotat.
2. Kaason kanssa tulee voida puhua suoraan, mutta hän ymmärtää myös hetket, jolloin kannattaa olla hiljaa.
3. Kaaso tukee, kuuntelee, ja takoo päähäsi järkeä
4. Kaaso yrittää tehdä kaikin mahdollisin keinoin (miten pystyy) päivästäsi helpomman, sujuvamman, ja ikimuistoisen.
5. Osaa järkätä juuri sinun näköisesi polttarit. BILEEET
6. Jos Kaasoja on useampia, olisi hyvä, jos heissä olisi jotain eroja – näin saat useita eri näkökulmia asioihin
7. Kerro Kaasoille suoraan mitä odotat heiltä, ja kysy ovatko he valmiita ottamaan paikan vastaan.
(Itse koin todella tärkeänä sen, että Kaasot tietäisivät varmasti mitä heiltä toivon ja odotan. Avoimuus luo turvaa ja luotettavuutta.)
8. Kaasot eivät vihaa miestäsi ja tulevat hyvin toimeen.
 

 

Kaasojen kosinta

Kosinta? ei meillä ollut kihlauksen yhteydessä kosintaa, niin ei kaasojakaan kosittu. Uskon, että 2/3 tiesivät jo sisimmässään käskyn tulevan, kolmannelle tämä oli selvästi enemmän yllätys. Kuitenkaan mulla ei loppujen lopuksi käynyt näiden ihmisten lisäksi ketään edes mielessä, sillä nämä kolme ovat jaksaneet minua niin hyvinä, kuin vaikeina aikoina – ja niin olen minäkin heitä.
Vaikka kosintaa ei tapahtunut, hankin kaasoille lahjaksi aamutakit hääaamua varten – tietenkin kaikille samanlaiset ja kysymättä kenenkään mielipidettä asiaan.

 

 

Kaaso Jonna:

Jonna pihoilta. Me ollaan Jonnan kanssa kirjaimellisesti vietetty lapsuutemme pihoilla, niin kuin moni muukin. Mulla ja Jonnalla on pisin historia näistä kolmesta, lisäksi olen saanut kunnian olla Jonnan ensimmäisen lapsen, Ian, kummitäti. Tätä lasta rakastan koko sydämestäni.
Jonna on äiti-hahmo, joka omistaa harvinaisen huonoja juttuja, juttuja joille minä nauran mahakippurassa. Vaikka meillä on usein hauskaa, molemmat tietävät toisistaan erittäin paljon ja voimme puhua melkein mistä vain, on meilläkin ollut todella vaikeita hetkiä. Kun meillä menee hermo, se hermo menee ja varsinkin viestittely pitäisi olla silloin kiellettyä, sillä otamme yhteen kuin mitkäkin sisarukset. Jonnan kanssa kinat ei kestä yhtä päivää kauempaa, sillä kun molemmat on hengittänyt kahdesti ja ajatellut kolmesti, homma on ohi. Jonna on se kaasoista, joille homma tuli selvästi vähän puskista. Vaikka ollaan tunnettu pitkään, ei olla niin paljon tekemisissä, mitä olen kahden muun kaason kanssa. Tässä siis hyvä esimerkki ystävyydestä, ja siitä ettei mikään lopu, vaikka ei näkisi joka viikko.

 

 

Kaaso Mikaela:

 

Tutustuimme Irc-Galleriassa, mitenkäs muutenkaan kuin ihastuneina samaan poikaan. Kun molemmat tajusivat pojan juttelevan molemmille, liityimme jengiksi, ja pojasta jäi vain savua ilmaan. Kun aloimme hengailemaan enemmän Mikaelan kanssa, olimmekin jo kohta melkein 24/7 yhdessä. Hankimme HIFK:n kausikortit, ja kävimme joka matsissa. Sen lisäksi olimme toisillamme yötä, chattailimme ja mesetettiin. Tiesin heti, etten koskaan voisi ajatella elämääni ilman Mikaelaa. Me saamme toisistamme todella hyvät puolet esiin, mutta myös huonot – toisen ei tarvitse kuin sanoa, ettet uskalla ja toinen on jo tekemässä jotain tyhmää. Emmekä kasva, vaikka kuinka yritetään, ollaan aina ne 15-vuotiaat.
Vaikka Jonna ja Mikaela ovat aivan erilaisia ihmisiä, yhdistää heitä tulisuus, joka mun bensantuoksuiseen luonteeseen yhdistettynä aiheuttaa välillä isojakin metsäpaloja. Ystävyys kestää kuitenkin paljon, ja kauniit feenikslinnut nousevat aina tuhkistaan kohti uusia koettelemuksia.

 

 

 

Kaaso Henriikka:

Viimeisin, mutta ei suinkaan vähäisin. Miksi viimeisin? No tutustuimme vasta lukiossa, mutta ystävyytemme alkoikin heti ensimmäisestä päivästä, kun tuijotimme hiljaisuudessa pitkiä mustia jalkakarvoja. Tämän traumaattisen kokemuksen jälkeen emme olisi voineet tehdä muuta kuin jatkaa kriisitukea elämämme loppuun saakka. Riikka on ollut kohta 10 vuotta mun joka päiväisessä elämässä jotenkin mukana. Jos ei muuten, niin viestein. Hän on rauhallinen, hän on kuuntelija ja pohtija. Ei olla Riikan kanssa oikeastaan koskaan otettu kunnolla yhteen oikein mistään, ollaan varmaan rasautettu pähkinöitä, mutta kookoksiin asti emme ole päässeet.

 

En voisi kuvitella hääpäivääni ilman yhtäkään näistä tyypeistä. Mun mielestä on niin mahtavaa, kuinka sekasin ootte, ettekä häpeä sitä yhtään, vaan annatte palaa. Lisäksi meillä kaikilla on todella kova ja ärsyttävä nauru. Rakastan teitä ystäväni, kiitos, kun olette osa minun suurta päivääni ja elämääni. Tiedätte, että olen aina täällä, jos tarvitsette apua – autan myös, vaikka ette haluaisi.
Kiitos myös siitä, että vaikka ette tunne toisianne ystävinä, voitte olla kavereina yhdessä aivan kuin olisimme hengailleet aina yhdessä.

Kiira