Kenelle se oikeesti kuuluu?
Muiden ihmisten mielipiteet.
Tämä aihe on yksi niistä suurimmista aiheista mikä saa mussa kuumia tunteita aikaan. Ai että. Hän lähestyy, joo, just se ilme kasvoillaan, ilme, joka johtaa small talkkiin ja small talk johtaa uteluun. Totta kai saa kysyä, ja minähän vastaan kiertelemättä, ainakin melkein aina. Mielestäni on kiva jakaa ihmisten kanssa asioita, joita ne asiat kiinnostavat, mutta jos kyselet vaan kyselemisen vuoksi, tai siksi että voisit lytätä toisen kertoman asian niin ’’please’’ älä kysy ainakaan multa enää mitään – lue vaikka tätä blogia.
Kenen asia on maksaa, mitä maksaa, miksi maksaa ja mistä? Kysymyksiä, joita varmasti useat, ellei kaikki häitään suunnittelevat pariskunnat saavat kuulla. Mutta kenelle se oikeastaan sitten kuuluu? Kenelle kuuluu se, kuinka paljon kukin on valmis päiväänsä rahaa laittamaa, saati sormuksiin, pukuihin tai ylipäätänsä elämässään mihinkään. Vastaus on yksinkertainen: Se kuuluu tasan niille, joiden rahat ovat pelissä. Kenellekään ei tarvitse kertoa yksityiskohtaisesti rahojen lähtökohtia, tai sitä paljon sitä onkaan mennyt. En oikeastaan ymmärrä miksi jotkut hyvän päivän tutut kyselevät tuttujensa raha-asioista liittyy se sitten yhtään mihinkään. ( Meidän ’’budjetista’’ ja kaikkia kiinnostavista raha-asioista on tulossa postaus.)
Kaikesta ärsytyksestä huolimatta olen itse hyvin avoin kertomaan monista asioista julkisesti. Jos joku kysyy, minä vastaan – myös häihin liittyvissä asioissa. Olen kokenut, että useimmiten vastaus ei ole miellyttänyt kuulijaa, jolloin on muutama vaihtoehto, miten kuulija reagoi; minulle ei olla tämän jälkeen puhuttu/minuun ei ole reagoitu. Toinen vaihtoehto on yleinen kauhistelu ja miettiminen siitä mitä muuta rahalla tekisi. Kolmantena vaihtoehtona tulee ihmiset, jotka perustelevat näkökantansa sillä, ettei itse ikinä pystyisi/ haluaisi/ voisi / uskaltaisi maksaa jostain niin paljon, tai käyttää jotain tietyn hintaista tuotetta. Neljäntenä on ne, jotka vaan jäätyvät hiljaisuuteensa ja vaihtavat puheenaihetta tai mikä pahinta; pyöräyttelevät silmiään. On tietenkin niitäkin, jotka pystyvät asialliseen keskusteluun sekä mielipiteiden vaihtoon ilman oman mielipiteensä tyrkyttämistä ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi – näiden ihmisten kanssa on mukavaa vaihtaakin pari sanaa, sekä julistaa tulevaa päivää.
Lisäksi ihmiset ottavat kantaa muihinkin asioihin, kuten vieraslistan sisältöön. On isoja kaveriporukoita, joissa kaikkien kanssa ei olla enää niin vahvasti yhdessä, tai kaveriporukan kaikki jäsenet eivät välitäkään sulhas -/morsian valinnasta. Tarvitseeko siis kaikkia kutsua? (Tästä kokonainen postaus myöhemmin molempien silmin, ketä häihin ja miksi.) Itse olen sitä mieltä, että kaikkia ei tarvitse kutsua, mutta olemme nyt näinä hetkinä, kun häistä on puhuttu huomanneet muilla olevan paljonkin sanottavaa sekä mielipiteitä asiaa koskien – on suorastaan loukkattu sanomalla, ettei kaikki pääse. Oon miettinyt miksi ylipäätään olen joutunut tällaisiin keskusteluihin, asiahan on meidän kahden, minun ja Eetun välinen, vai onko? Luulen, että isommissa porukoissa joidenkin kutsumatta jättäminen luo suoraa huonoa karmaa tulevalle avioliitolle.
Vaikka kuulostankin nyt siltä, että heitän ensimmäisen löytämäni kiven, ensimmäisen kyselijän niskaan, ei näin kuitenkaan ole. Vastaan mielelläni, ja nyt kun kirjoitamme blogiakin, on kaikesta tehty niin sanotusti julkista ihan omalla toiminnalla. Mutta se ei sano sitä, ettei mua tästä edeskin harmittaisi se, etten voi sanoa joitain asioita suoraan vaan siksi, ettei joku loukkaantuisi tai tuohtuisi. Kuitenkin, vaikka me kirjoitammekin tätä blogia, niin täytyy muistaa, etteivät kaikki halua jakaa asioitaan näin laajasti, jolloin minusta on erittäin tärkeää arvostaa muiden omaa tilaa.
Olisi myös mielenkiintoista kuulla muiden aatteita tähän asiaan liittyen, onko jopa kokemuksia?
Ihania, aurinkoisia päiviä kaikille!
– Kiira
Seuraava Blogipostaus: Tulisinko Bridezillaksesi? Mietteitä siitä, millä toiminnoilla voisi estää hirviömoodin saapumisen.