Miksi Save the date-kortit, ja vähän itseinhoa
Varoitus: Teksti sisältää selitystä Save The Date-korteista, ja suurta itseinhoa.
Teksti ei kuitenkaan sisällä vielä kuvia korteista, kuvat saatte myöhemmin, kun ne on otettu.
Alusta asti tiesimme, että haluamme ottaa paljon kuvia muistoksi – niin matkalta kohti hääpäivää ja hääpäivästämme. Yksi osa näitä kuvia on save the date-kortteihin kuvattavat kuvat. Monet ovat kysyneet meiltä minkä takia käymme nappaamassa ’’kalliit’’ kuvat jo ennen hääpäivää, ja minkä ihmeen takia lähetämme ensimmäiset kortit jo yli vuotta aikaisemmin hääpäiväämme? :
Me, tai ainakin minä pidän tosiaan kauniista asioista ja valokuvaus on ollut itselleni rakas harrastus jo muutaman vuoden. Otan mielestäni hyviä kuvia, mutta en editoi niitä oikeastaan ollenkaan, jolloin kuvasta jää mm. monet hyvät sävyt, valot ja varjot käyttämättä. Oli siis päivän selvää, että nämä kuvat eivät jää kotona otettujen kameranjalan ja itselaukaisijan sivutuotteiksi, vaan kun hommaan lähdetään niin se tehdään kunnolla. Lisäksi Eetun ystäviä asuu ympäri tätä pientä palloamme, jolloin häistä on jo säästösyistä ystävällistä ilmoittaa ajoissa. Muutenkin meidän tutut ja ystävät matkustelevat paljon – helmikuun hiihtolomaviikko voi olla aika kuumaa kamaa, ihan näin kirjaimellisesi sillä monet matkaavat tällöin Thaimaahan tai muualle Aasiaan. Joten jo valmiiksi häistä infoamalla estämme mahdolliset harmitukset niin meiltä, kun lähimmäisiltämmekin. Ja milloin viimeksi olet saanut postikortin? Niinpä, eli siinä viimeinen syy postin lähettämiseen.
Toivon kuvilta paljon ja sen takia olen nähnyt paljon vaivaa valokuvaajan löytämiseksikin. Toivoisin, että valokuvaajan kanssa voisi tulla pitkä yhteinen tie, ehkä niin pitkä, että jos me joskus saamme lapsia hän voi heidätkin kuvata. Valokuvaajan ajatusmaailman tuli myös mätsätä kanssani, ja kuvien tulisi olla tietyn tyylisiä, ja kertoa tarinaa. Niin kuin aiemmin ilmoitinkin, olemme löytäneet kuvaajan, Sadun, joka saa varmasti kuvistamme täydellisiä, tai ehkä vähän enemmänkin.
Ja tänään on sitten se päivä, päivä, jota olemme odottaneet maaliskuusta asti. Otamme tänään Save The Date kortteihimme kuvat. KÄÄK, panikointini alkoi jo eilen suunnattomalla itseinholla. Vaikka vaadin valokuvaajalta paljo ei paras mahdollinenkaan valokuvaaja kuitenkaan voi tehdä kaikkea, kuten muuttaa vartaloani nanosekunnissa timmiksi. Ja sepä se vasta minua harmittaakin. Seisoin eilen tunti kausia peilin edessä silittäen pömpistäni ja soimaamalla itseäni. Miksi, miksi en laihduttanut ennen näitä kuvia, kun tiesin, että ne ovat tulossa. Miksi en käynyt 3xviikko salilla käyntien sijaan 5-6x viikko. Olen maksamassa kuvista, joissa en luultavasti muutaman makkaran takia tulen näyttämään hyvältä, vaikka kuinka kaunis ja hieno kuva olisikin muuten. Yksi positiivisista asioista on se, että koen pystyväni sanomaan näistä Sadulle, kun tänään tapaamme ja Satu kysyikin jo tänään: onko mulla, jotain ajatuksia siitä millaisia kuvat olisivat – sellaisia, joissa ei makkarat vilku, kiitos. Jos sulla on jokin hyvä vinkki itseluottamuksen kohottamiseen jaa se nyt minulle, sillä sitä tarvitsen kaikista eniten juuri nyt, ja luultavasti ennen häitämmekin.
Olen kaikkien tuntema kontrollifriikki ennakoija, ja äitini on sanonutkin, että kun minä keksin jotain kannattaa muidenkin olla valmiudessa. Ai miksi? Hyvänä esimerkkinä toimii, se kun päätimme keväällä, että Kuzcon tulee päästä kuviin. No, sen jälkeen olemme päättäneet hankkia toisen koirankin, ja Cauzho on nyt 4kk. Haluamme kuitenkin koirat kuviin, mutta itseni ja varsinkin tulevan aviomieheni tuntien uskon hermon olevan kireällä, kun koirat eivät menekään juuri niin kuin toivomme. Mikä avuksi? No äiti! Äiti sai just viikonloppuna vähän kuvauskeikkaa, kun leikittää koiria sen aikaa, kun me saamme kuvia myös ilman koiria. Kukaan (paitsi makkarani) eivät voi kuviamme pilata!
Nyt lähden sovittelemaan koko vaatehuoneeni sisällön päälleni, juomaan vettä ja treenaamaan jotta tekisin kaikkeni viimeiseen asti.
Lupaan postittaa kuvia heti, kun niitä on meille siunaantunut <3
– Kiira