Minulle tulee musta vihkisormus

Ihan ensimmäinen ajatus oli, että en ota sormusta ollenkaan. En ole koskaan osannut käyttää koruja ranteessa, sormissa, korvissa, kielessä tai missään muussakaan ruumiinosassa – olin varma, etten totu ikinä.

14k ruusukultaa, musta ja kirkas

 Olin jo päätymässä tatuoimaan sormea, vaikka sekään ei tuntunut mahtiajatukselta. Todellakin piti totutella sormuksen käyttöön jonkin aikaa ja koska kokemusta aiemmista koruista ei juuri ollut, ei tuntunut hyvältä ajatukselta panostaa tähän väliaikaiseen ”harjoittelurinkulaan” aka kihlasormukseen.

Vaihdetaan se kuitenkin sitten hääpäivänä vähän pitkäikäisempään ja parempaan!

Kun loppujen lopuksi pääsin yli tästä giganttisesta ongelmasta ja yllättävän korkeaksi kasvaneesta kynnyksestä, mulle oli taas jostain ihmeellisestä syystä täysin selvää, että sormukseni tulee olla musta tai ehkä oikeamminkin ilmaistuna hyvin tumma. Ehkä tämä vain kuvastaa hyvin synkkää sisintäni ja ajatusmaailmaani. 😊 Täytyy kyllä myöntää, että sormusvaihtoehtoja kartoittaessani yllätyin aluksi siitä, kuinka paljon erilaisia vaihtoehtoja miesten sormuksista nykyään löytyy. Ehkä hämmästykseni johtui siitä käsityksestä, että lähes kaikki tuntuvat valitsevan kiiltäväpintaisen valkokultaisen tai kultaisen renkaan. Voihan netistä tietysti ostaa lähes mitä tahansa, mutta valikoimaa oli runsaasti myös ihan perinteisissä kivijalkamyymälöissä.

Musta sormuksen väri mahdollistaa mun mielestä monia asioita, koska se sopii lähes kaiken kanssa yhteen. Sormukseen voi liittää puuta, hiilikuitua tai daimonggeja ja sen voi valmistaa useista eri metalleista. Voihan tämä aiheuttaa myös negatiivisen tilanteen, sillä valinnanvaraa todellakin on! Hiilikuitu olisi varmasti tottumattomalle käyttäjälle helppo valinta, sillä se on kevyin ja huomaamattomin. Toisaalta tungstenista (volframista) valmistettu sormus ei juurikaan

naarmuunnu. Kovasti kutkuttavia vaihtoehtoja vihkisormuksen tiimoilta on mun mielestä tumman puun ja mustan titaanin yhdistäminen. Erityisenä huomiona voisi nostaa vielä, että vähän toimittajaa kartoittamalla voi olla aika varma, että näistä materiaaleista saa rakennettua eettisestä näkökulmasta kestävän sormuksen.

Sisus puuta, ulkoa mustaa zirconiumia

No ei siinä, loppujen lopuksi tämäkin luonnistui. Olin nimittäin jo parin kuukauden sormuksen käytön jälkeen siinä tilanteessa, että ilman sitä oli oudompaa kuin sen kanssa. Ja nykyään tuleekin sitten jo paniikki, jos se on varttia pidempään jossain muualla kuin sormessa.

Sisus kultaa ja pinta tungsten carbidea

PS. jäin Pinterest-koukkuun, kun kartoitin sormusvaihtoehtoja

-Eetu

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *