TEETÄTETTY KIHLA- SEKÄ VIHKISORMUS SUOMALAISENA KÄSITYÖNÄ

Inspiroidun tähän tekstiin eilen lukiessani Häät-lehden juttua sormuksista. Uskon, että moni kamppailee sormuksen etsinnässä samojen asioiden kanssa, kun minäkin viime keväänä. Nyt voin avata 

Olin aina luullut tietäväni minkälaisen sormuksen haluan, jo lapsesta asti minua kiehtoi mummini sormus, jossa kaunista safiiria ympäröivät kirkkaat timantit. Tämän tyyppinen sormus mielessäni elin kaikki häähaaveeni, muuta en olisi pysynyt kuvittelemaankaan – kunnes se hetki koitti.

Minua on kutsuttu aina Kide:ksi, olen ollut äidilleni prinsessa Kidelain, joten Olli Johan Lindroosin
Kide-sormus olisi kuin tehty minulle. Lisäksi sormuksessa oli jotain vanhanajan säihkettä, joka vetosi minuun ja veti minua puoleensa, eikä moni tiennyt yhdistelmäsormuksesta. Unelmoin Kide -sormuksesta pitkään, mutta minun tuurillani yhtä Suomen tunnetuimmista bloggaajista kosittiin tämän sormuksen kanssa, ja sen jälkeen tietoisuus räjähti. Kävin kysymässä ja sovittelemassa tuotetta liikkeessä viime helmikuussa, jolloin esille tuli sormuksen nykyinen kysyntä – sormus jäi kauppaan.

Olin viisastunut. Halusin selvästi jotain mitä muilla ei olisi. En halua kulkea sormus sormessa, josta joku voi kertoa kuinka siskonserkunkaimalla on samanlainen. Haluan minun näköiseni, juuri minulle tätä tarkoitusta varten tehdyn sormuksen. Lähdimme siis etsimään oikeaa kultaseppää, ja tyyliä.

Kuinka sitten löytää oikea tekijä?

• Ensin laadin tietenkin budjetin, jonka kattona oli 2000€, olen sitä mieltä, että jos jossain ei kannata pihistää, niin on ne niitä asioita, jotka kestävät ikuisesti – minun kohdallani tatuoinnit sekä avioitumiseen liittyvät asiat. Tuon kokoinen budjetti kihlasormukselle avaa jo jonkin verran enemmän mahdollisuuksia.
• Selailin ympäri nettiä tekijöitä, ja erilaisia kiviä. Olin kuullut eettisistä valinnoista, kuten moissaniitista, mutta olin varuillani asian suhteen – eihän mikään voita oikeaa timanttia.
  En kuitenkaan halunnut veritimanttia missään nimessä, eikä kukaan voi sitä varmuudella minulle luvata, joten ajatuksena oli ottaa safiiri, tai moissaniitti sillä nämä kaksi kiveä ovat tarpeeksi kovia joka päiväiseen käyttöön. Päätä siis kivet, kaikki sepät eivät tee kaikilla kivillä.
• Kävin juttelemassa kultasepillä, ja he opettivat minulle paljon.

               – Jotkut eivät tee sormuksia vaan taiteen nimissä, vaan haluavat niistä puhtaasti vain tuoton.
               – Rodinointi ei _missään tapauksessa_ ole pakollinen valkokultaiseen sormukseen. Se on  kuin maali, jolla voi peittää pieniä virheitä. Valkokullan omaväri on vain hiukan vaaleampi kuin hopea, mutta todella kaunis. Rodinointia ei voi myöskään aina kokonaan poistaa, vaan siitä tulee sormuksen kerrostumia.

                      – Kaikki pinterestin hienoudet eivät ole mahdollisia käsin työstää, ja pitkässä käytössä oikean ohuet sekä pienet yksityiskohdat eivät  pysy hyvinä.

                      – Moissaniitti taittaa useamman värin valoja, kuin timantti, joka tekee siitä tuikkivamman.

• Mikä tyyli sinua kiehtoo, ja pidä niistä kiinni. Itse meinasin yhden tunnetun sepän edessä lamaantua ja suostua sormukseen, josta en olisi luultavasti myöhemmin ollut ylpeä. Olisi se ollut hieno, ja näyttävä, mutta emme puhuneet samaa kieltä.
• Minulla oli siis nyt budjetti, tiedossa mahdolliset kivet, jotka haluaisin, sekä se, etten halua rodinointia.

Kuin tilauksesta CaiSanni pomppasi taas Instagramini feedille. Olin jo kauan aikaa sitten ihaillut heidän sormuksiaan, ja kysellyt hintoja. Aika ei vain ollut silloin oikea. Laitoin heille heti Facebookissa viestiä, jossa kysyin tarkentavia kysymyksiä mm. heidän mielipiteestään rodinoinnista, sekä kivien eettisyydestä. He ilmaisivat heti, ettei rhodinointia tarvitse, eivätkä he sitä laita, ellei joku erikseen pyydä. Lisäksi he itse ehdottivat moissaniittia suurimmaksi kiveksi, joka laskisi sormuksen hintaa n.700€ ja olisi eettisempi valinta, sillä moissaniitti on labran tulos – AIVAN LOISTAVAA!

Lähdimme heti suunnittelemaan sormusta, lähetin kuvia ja  avasin omaa näkemystäni. Näkemykseni, ja kuvieni perusteella he lähettivät minulle kolme mallinnosta. Näistä mallinnoksista Eetu sai valita sen The Sormuksen, pienillä muutoksilla. Prosessiin ei mennyt kuin 1.5kk, ja sormus oli minulla. Tietenkin kaikkea nopeutti se, että olin hyvin tietoinen siitä mitä haluan ja mitä en. Lisäksi halusin sormuksen johon voimme myöhemmin teettää vihkisormuksen ja kolmannen sormuksen ensimmäisen lapsen synnyttyä, kaikki tietenkin samalta tekijältä. Näin myös helpotan omaa vihkisormuksen etsimis rumpaa. (WUUHUU) Jännä asia tässä on se, etten koskaan tavannut tekijöitä. Olen sellanen, että tykkään nähdä ja puhua kasvotusten, jotta voin olla täysin varma. Heidän kohdallaan olin heti täysin varma, enkä turhaan. 

Tässä kuvat kauniista kihlasormuksestani, jossa keskellä koreilee suuri moissaniitti ja sivuissa timantit. 

Jos sormusasiat mietityttää oli sitten kyseessä kihla- tai vihkisormus kannattaa pitää teetättäminen yhtenä vaihtoehtona. Ota rohkeasti kultaseppiin yhteyttä ja tutki heidän tyylejään, saatat saada juuri sinulle tehdyn sormuksen samalla hinnalla, tai halvemmallakin kuin kauppojen tusinasormukset!

Oletko miettinyt teetättämistä? Vaikuttaako eettisyys valintoihisi? Mitä mieltä valkokullan ”oikeasta” väristä? 

– Kiira

 

 

http://www.caisanni.fi/moissaniitti/