Tulisinko Bridezillaksesi?
Tulisinko Bridezillaksesi?
Jos lähiympäristöstäni kysyisi henkilöiltä voisiko tämä olla mahdollista vastaus olisi mukisemattakin; KYLLÄ. Omaksi – ja myös muiden onneksi yritän välttää tuota vaihetta viimeiseen asti olemalla ennakoiva, jopa liiallisuuksiin sillä sekin onnistuu multa aivan varmasti.
No, olen jo aloittanut ennakoinnin varaamalla kuvaajan häihimme, itseasiassa varasimme kuvaajan jo ennen kihlauksen julistamista. Kuvamme ottaa aivan mahtava talentti Satu, joka pääsee myös ikuistamaan save the date-korttimme kuvat jo tämän vuoden elokuussa- en malta odottaa! Valokuuvaja oli meille todella tärkeä, varsinkin oman valokuvaharrastuksen vuoksi- en halua kuvien näyttävän siltä, kuin ne olisin itse ottanut. Tutkimme useita vaihtoehtoja, joista Satu ja hänen kuvansa herättivät minussa suuria tunteita, ja toivoin heti pääseväni hänen kuvattavakseen. Kaiken lisäksi Satu on vallan loistava persoona, suosittelen! (Huomatkaa minkä vaikutuksen Satu on minuun jo tehnyt, vaikka yhtäkään kuvaa ei ole otettu.) Suomi on täynnä muitakin osaavia valokuvaajia, joista varmasti löytyy monille budjetissa kuvaajalle tilaa antaville hyviä vaihtoehtoja, jos Satu ei ole juuri silloin käytettävissä. Omia suosikkeja ovat mm:
Satu Mali: https: https://www.satumali.com/
Täydenkuun kuva: http://taydenkuunkuva.com/
Krista Luoma: http://www.kristaluoma.com/kuvaaja/
Lily Christina: https://www.lilychristina.com/
Näitä kaikkia seuraan instagramissa.
Toisekseen olen päättänyt mennä sovittelemaan mekkoja jo tänä kesänä. Ai miksikö? – syy on helppo; haluan tietää kuinka paljon minun ’’tulee’’ laihtua ennen The päivää. Jos Eetulta kysyy, ei mulla ole mitään laihdutettavaa ja olen just hyvä näin- mikä on tietenkin hyvä kuulla -, mutta tärkeintähän on se mitä itse tuntee ja miten itsensä näkee/ toivoisi näkevänsä. Koen, että jo nyt mekkoja sovittamalla saan hetkellisen mielenrauhan ja hyväksynnän itselleni siihen mikä minulle käy ja miltä haluan näyttää. Ja minähän haluan näyttää todella hyvältä, niin hyvältä että puna nousee vieraiden poskille. Mutta niin kun sanoinkin, koskaan ei voi olla liian ennakoiva, tai no voi ennakoida liikaakin ja sen olen tehnyt jo. Olen päättänyt koon, johon haluaisin mahtua ja Eetun toiveena on ollut mekon malliin liittyen se, että joko merenneito, tai trumpetti. Hämmennys. Kaikkea tuokin tietää ja netistä tutkii, mutta onneksi meillä on aika sama käsitys siitä mitä puolia minun kropasta kannattaa esitellä, ja se on peräpuoli. Riikka, joka on yksi kaasoistani, etsikin minulle muutamia liikkeitä Helsingin keskustasta, jossa voisi olla sen tyylisiä mekkoja, joita minä kuollakseni tahtoisin päästä hipelöimään ja sovittelemaan. Vieno (https://vienohelsinki.fi/ )oli yksi näistä liikkeistä, ja sinne minä sitten eksyinkin; bittimekkoavaruuteen sydämet silmissä. Onnekseni pääsen vielä tuonne, ja saan vielä niitä mekkoja päälleni.
Olen ja olemme tutkineet mahdollisia juhlapaikkoja jo tovin. Sillä vaikka kihlautuminen julistetiin webeissä vasta meidän neljäntenä vuosipäivänä kesäkuun alussa, oli häät olleet jo tiedossa erittäin pitkää. Tahdomme tummaa- ei liikaa valoja. Puu elementtinä kiehtoo minua, sekä Kaunotar ja Hirviö-elokuvasta tutut portaat – olen unelmoinut, että pääsisin vihkimiseen laskeutumaan pitkin kauniita portaita, kuin kaunotar. Lisäksi toiveena on omien juomien saaminen tilaan, mahdollinen paikka bändille (Eetu toivoo Gaselleja), hyvä äänentoisto, sekä tietenkin meidän näköinen ehkä vähän erilainen ja mieleen painuva. Ei koulun liikuntasaleja, kiitos. Listaan tähän mitä olemme miettineet tosissamme, ja mitä vähemmän tosissaan. Sen voin paljastaa, että Uunisaari se ei ole, koska hintatiedostelun jälkeen hinta oli lähempänä 15t kuin 10t. Lopulliseen valintaan vaikuttaa niinkin selvä asia, kun fiilis. Lisäksi kaiken yhteen sopivuus ja Eetulle tärkeä: ei vihreitä poistumisvaloja kaikkialla, tai hän peittää ne. Se on jämpti.
Agroksenmäen Holvikellari, Helsingissä
Wanha Bäckby Vantaalla, lähellä ensitreffi paikkaamme. Vaikuttaa tällä hetkellä erinomaiselta vaihtoehdolta
Kuva:
Hurmatuotannon Juhlatalli Espoossa, täällä olisi ne portaat
Kuva:
Lisäksi mulla on Kaasot valittuna. Heitä on kolme. En ollut aluksi varma pyydänkö kuinka monta, ja näiden kolmen lisäksi olin ajatellut lisäksi kahta ihmistä. Joskus vaan elämä ei vie niin kuin toivoisi ja ihmisiä tippuu matkalta. Kuinka kurjaa se onkin. Ajattelin, että pyydän kaasoilta vielä jossain vaiheessa pienen esittelyn tai esittelen heidät luvan kanssa toisessa postauksessa, sillä ei kaikkea kannata aina samaan aikaa kertoa – säilyy jännitys.
Kuullaan taas!
– Kiira