VÄÄRÄNLAINEN HÄÄBLOGGAAJA

Vääränlainen hääbloggaaja.

Kysymykseni kuuluu: millainen on oikeanlainen hääbloggari, onko jokin tietty muotti, johon pitäisi mukautua? Yksi tosiasioista on se, että te, lukijat vaikutatte asiaan paljon sillä mitä luette, ja mistä pidätte.

Olen lähiaikoina alkanut pallottelemaan mielessäni asiaa oikeanlaisesta hääbloggaajasta. Itse olen tullut siihen tulokseen ja koen, että profiiliin istuu parhaiten elämäniloiset ihmiset, jotka näkevät kaikessa jotain hyvää – asiat menevät omalla painollaan, mutta useimmiten tai melkein aina tarina päättyy onnelliseen loppuun.  Mutta onko se mahdollista? Ehkä, muttei minun elämässäni.

Kun tulee tuollaiseen lopputulemaan oikeanlaisesta hääbloggaajasta alkaa tahtomattaankin miettimään omaa paikkaansa tässä skenessä. Vaikka olen vasta alkutaipaleellani kirjoituksieni kanssa, koen erottuvani suuresta ryhmästä, mutta en tiedä, erotunko edukseni. Kuka hullu nyt kirjoittaa hääblogiinsa avoimesti siitä, kuinka molemmilla on lupa lähteä, ja ero on mahdollisuus, jos juttu ei toimi? Kyllä, hullu – minä. Olen monesti miettinyt voinko julkaista jotain, ja joissakin tapauksissa olen muuttanut tekstejäni radikaalistikin. Aina alussahan haluaa kuulua joukkoon, oli kyse sitten uudesta luokasta, työpaikasta tai hääbloggaamisesta. Minun on kuitenkin ollut aina vaikea olla samaa massaa, ja väistämättäkin erotun – joka edukseni tai vihakseni.

Näin kävi myös tämän bloggaamisen kanssa. Halusin antaa enemmän. Mennä pintaa syvemmälle, sinne mistä moni muu ei puhu. Haluaisin sanoa asioita ääneen, jota muutkin miettivät, sillä olemme kaikki loppujen lopuksi vain ihmisiä. Ei ole tarpeellista antaa siloteltua pintaa, jos jokin saman aikaisesti harmitta, tai ärsyttää. Ei ole tarkoitus elää vaaleanpunaisessa rakkauskuplassa, jossa on vain häät, sillä nämä häät valitettavasti saavat arjessani käyttöönsä vain n. 25% aivokapasiteetistani. Ei sillä, etteivät ne olisi tärkeät, tai etten puhuisi niistä välillä liikaakin, mutta kyllä mulla on muutama muu akuutimpi asia pään sisällä.

Kerron asioista suoraan, kirjoitan tekstini inspiraatiopuuskassa (kuten nyt 15minuutissa), ja nautin siitä, kun saan herättää tunteita. Toivon kehittyväni kirjoittajana, toivon, että voin jakaa asioita kanssanne, ja niihin olisi helppo samaistua. Toivoin, teidän jokaisen jakavan mielipiteitänne kanssani, sekä antaa tilaa muiden ajatuksille, vaikka ne olisivat erilaisempia kuin omanne. Mutta kaikkein eniten toivon, että vaikka olen määritelmäni mukaan vääränlainen hääbloggari, te eläisitte näiden sanojen, virkkeiden ja lauseiden tunnetta.

Kiira