VOIKO OMA-AIKA OLLA YHTEISTÄ AIKAA?
Terveiset täältä yläilmoista. Olen tulossa juuri Berliinin matkalta äitini kanssa takasin kotiin, johon jo kaipasinkin.
Matkustan melkein aina Eetun kanssa, ja se on meidän yhteinen juttu.
Ollaan käyty 4.5vuoden aikana ainakin seitsemässä eri maassa, matkoja on takana enemmän.
Tykkään matkustaa Eetun kanssa, meillä on oma rytmi ja tyyli olla kaikkialla, jolloin ei tarvitse miettiä matkoja sen kummemmin – ne menevät omalla painollaan. Välillä on kuitenkin hyvä jättää toinen omiin hommiinsa ja harjoitella matkustamista muidenkin kanssa.
On olemassa pariskuntia, jotka näkevät toisiaan päänsääntöisesti parin tunnin ajan päivässä. Molemmilla on omat juttunsa ja yhteinen aika koostuu keskusteluista ennen nukkumaan menoa. Me emme ole tällainen pariskunta. Heräämme samaan aikaan, juomme aamukahvin yhdessä, yleensä minä olen äänessä. Kahvin jälkeen Eetu piiloutuu suihkuun ja tadaa olen taas siinä – mitä muutakaan kuin puhumassa. Menemme samaa matkaa töihin. Työ onkin sitten sitä aikaa kun emme ole yhdessä, sillä töiden jälkeen menemme yhdessä salille, teemme ruokaa, ja katsomme tv:tä. Lisäksi puhumme, paljon, liikaa, jatkuvasti. Viikonloput jatkuvat samalla painolla, olemme yhdessä, kaksin, jatkuvasti. Tällanen yhdessä olo on mahtavaa kun saa viettää aikaa niin paljon yhden ”bestiksen” kanssa. Kuitenkin samalla se on hyvin puuduttavaa, ja niin kuin voitte arvata – meillä liekehtii. Pieni liekki ja tuli persuksen alla kuuluu kyllä omaan elämäntyyliinikin, jota Eetu jäämiehen tavoin pitää aisoissa.
Usein toivon meille molemmille ystävää, tai ystävä pariskuntaa, jonka kanssa jakaa arkea tai mukavia hetkiä yhdessä, sellaisia sielunveljiä ja siskoja. Tai onhan meillä ihan mahtavia ystäviä, kaikilla meillä vaan on omat kiireemme ja elämämme. Heittäytyminen on jäänyt nuoruuteen (köhköh t.25v)
Vaikka toivoisin välillä jotain muutakin, niin kyllä täällä matkalla taas mielessä pyöri Kokkinen, Eetu, Kokkinen, Eetu. Aina, kun näin jotain kivaa ensimmäinen ajatus oli Eetu; mitä ostaisin Eetulle, mitäköhän Eetu söisi aamupalalla. Melkein viiden vuoden seurustelun jälkeen, en voisi kuvitella elämää ilman Eetua. Välimatka tekee siis välillä hyvää, vaikka mieluusti olisin tämänkin matkan kokemukset Eetun kanssa jakanut.
Näettekö te usein arjen pyörteessä? Vai ootteko jumissa toisissanne, niin kuin me?
Voiko oma-aika olla yhteistä aikaa?
