Tag: avioero

Vuoden viimeinen päivä. Tämän blogin viimeinen postaus. Kun aloitin tämän blogin, kuljin pimeässä. Elin tahattomasti lapsettoman elämää silloisen puolisoni omaishoitajana. Ihan ensimmäisen tekstini kirjoitin yleissairaalapsykiatrian osastolta, jossa olin hoidettavana äkäilevän ja hankalan traumaperäisen stressihäiriön vuoksi. Unettomana, ahdistuneena, traumamuistojen kiduttamana.  Vuodet ovat pitäneet sisällään paljon. Niihin on mahtunut valtavasti iloa. Kumppanuutta. Selviämistä vammasta huolimatta. Iloa arjen […]

Tässä tämän vuoden aikana sekä haaste-, käräjä- että ulosottoviranomaiset ovat tullet poliisin ohella tutuiksi. Tuntuu kummalliselle, että haastemiehen soittaessa hän juttelee kuin vanhalle tutulle ja kysyy vointiani ja arjen sujumista. Tai että kun vien jälleen uutta vastinetta käräjäoikeuteen, niin toimiston naiset tervehtivät lämpimästi ja toivottavat voimia arkeen ja tähän vastinerumbaan. Ulosottomiehestäkin on löytynyt ihan uusia […]

Kävelyllä mietin tuota kysymystä. Mitä pitää kestää? Missä menee raja siitä, mitä voi ottaa vastaan ja mitä ei enää tarvitse sietää? Sitä on paha sanoa. Varsinkin, jos on kyse toisen ihmisen elämästä. On helppoa (tässäkin) mukatietää, antaa neuvoja ja varsinkin paheksua. Vaikeampaa on kuvitella itsensä samaan tilanteeseen, vaikka se olisikin se paras vaihtoehto. Kuvittelisi itsensä […]

Ajoin aamulla käräjäoikeuteen. Harkinta-aika on ohi. Ex-puolisoni kanssa viestittely johti siihen lopputulokseen, että minä allekirjoitin hakemuksen yksin.  Auto parkkiin, läpi turvatarkastuksen kansilaan. Nimi paperiin, paperi käräjäoikeuden sihteerille ja turvatarkastuksen kautta ulos. Ulkona tuntui siltä, että ei tule ilmaa. Että henki ei kulje. Minusta tuntui yhtä väsyneeltä kuin harmaasta, pilvisestä säästä. Tuntui siltä, että sydän oli […]

Viimeisen kahden vuoden aikana paino on pudonnut. Viimeisen puolen vuoden aikana reilusti. Keväällä siihen vaikutti ero. Kesällä Kumppanin kanssa tehdyt metsäretket ja saaristoreitit sekä uuden asuinalueen haltuunotto. Nyt syksyllä koiruutta on ollut ilo lenkittää kolmesti päivässä.  Ja niin vaan on käynyt, että kaikki aikaisemmat housut ovat liian isoja ja takit roikkuvat.  Peilistä katsoo yli 20 […]

Kävin eilen koiruuden kanssa kahdestaan iltakävelyllä. Kävelimme aallonmurtajalle, minne niin monta kertaa aikaisemminkin. Ilta alkoi jo hämärtää. Oli aivan tyyntä. Aurinko oli laskemassa, järveltä tuuli lempeä syysillan tuuli. Seisoin aallonmurtajalla ja katselin aavalle selälle. Oli niin kaunista ja hiljaista. Melkein mykistävää. Koira seisoi vieressä, ihan kiinni. Se hengitti hitaasti, painautui välillä reittäni vasten. Aivan kuin […]

Olen tottunut korjaamaan elämässä kaiken. Huolehtimaan aina siitä, että kaikilla muilla on hyvin. Keväällä jouduin eksyksiin, niin syvälle, etten aikaisemmin. Eksyksiin joutuminen oli pelottavaa ja välillä ihan äärimmäisen ahdistavaa. Samalla opettavaista ja armollista.  Siihen liittyikin mahdollisuus aloittaa uudestaan, riittikin se, että minä olen minä. En maailman korjaaja enkä huolehtija, vaan minä. Niin. Välillä pitää eksyä, […]

Eilen itketti. Tänäänkin itkettää. Kävin hoitamassa asioita ex-Miehen kanssa eilen. Puhuttiin kuulumisista. Hän sanoi lukeneensa rivien välistä, että elämässäni on joku muu. Olleensa iloinen kesällä, että päivitykset ovat facessakin olleet positiivisia ja elämäniloisia. Aktiivisia. Istuin kyyneleet silmissä sohvalla ja kuuntelin. Tuntui siltä, että suru kietoo yhä syvemmälle syliinsä. Ja hän sanoi: ”En toivo tältä elämältä […]