Hei ystävät, kuinka voitte? Lasken päiviä kesälomaani, joka alkaa vasta kuukauden kuluttua. (Note to self: maailman huonoin idea aloittaa loma vasta elokuun alussa tällaisen alkuvuoden jälkeen.) Olen toki maalla, jossa fiilis on yleisesti ottaen rennompi, mutta työt on silti tehtävä, joten kyseessä on lopulta melko laiha lohtu. Oh well.  Täytin pari viikkoa sitten 28 ja sain […]

Helsingin näyttelykesä vaikuttaa kerrassaan erinomaiselta. Nyt täytyisi vain ”raahautua” maalta kaupunkiin. Tässä muutama poiminta kesän tarjonnasta. Inspiraatio: Nykytaide & klassikot, Ateneum Ateneumissa avautui 18. kesäkuuta transhistoriaalinen näyttely, joka tarkastelee kuinka kansainväliset nykytaiteilijat ovat inspiroituneet Euroopan taiteen klassikoista à la da Vinci, Rafael ja Rembrandt. Mukana ovat mm. Marina Abramović, Jake ja Dinos Chapman, Nancy Fouts, Mark Karasick, Ola Kolehmainen, Jeff Koons, […]

Edessämme on ainutlaatuinen kesä. Ei oopperaa, ei vieraita, ei Pietaria. No, onneksi viime kesä oli melko kiireinen ja oopperantäytteinen. Vaikka tilanne harmittaakin, ajattelen silti että kesä kuin kesä: asioissa on aina useampi puoli. Toki vuoden 2020 yleisvire on huomattavasti matalampi kuin viime vuoden, eikä minulla ainakaan ole mitenkään erityisen jee jee kiva kiva ihanaa -fiilis. Mutta […]

Hei ystävät, kuinka voitte? Olen ollut offline: väitöskirjakiireitä, COVID-19-ahdistusta, isän poismenoon liittyviä juttuja, työkiireitä. Mun piti olla nyt Beirutissa arkistojen parissa, mutta olenkin Suomessa äidin luona. En voi valittaa; täälläkin on megakaunista ja ihana olla äidin kanssa (<333). Muita kivoja viime aikojen asioita: mun ihana, rakas, viisas isoisäni täytti 90! (Onnea pappa!) uusi maidonvaahdotin (kohentaa […]

Tekstareita, IG-livejä, FaceTime-puheluita, tavan puheluita, hymiöitä. How are you? Miten menee? Ça va????, self-isolation, etätyö, kotitoimisto, mutta entäs pappa? Uutiset, tiedotustilaisuudet, #flattenthecurve, niistä on viime päivät tehty. Kuten varmasti me kaikki, minäkin olen ajatellut riskiryhmiin kuuluvia läheisiäni ja pohtinut heidän jaksamistaan. Suurin huoli kohdistuu miltei 90-vuotiaaseen isoisääni, mutta onneksemme hän vaikuttaa toistaiseksi reippaalta. (Niinkin reippaalta, että ystäviensä tapaamisen sijasta […]

1. Pariisi lienee itselleni maailman ainoa paikka, jossa janoan kliseitä. Eniten tietenkin croissantteja. Joka aamu. Itse asiassa niitä alkaa tehdä mieli jo Lontoon St Pancras -asemalla. Ja kaikista kaunein aamurutiinini Pariisissa on tietenkin croissantien haku naapuruston boulangeriesta. Oui, oui et oui siis Pariisi-kliseistä rakkaimmalle. (Muita ovat viinipiknik patonkeineen ja brie de mieux’n kera Seinen rannalla, vaeltelu kuudennessa arrondissementissa ja […]

Mitä tulee julkiseen taiteeseen, ei liene Tracey Eminin I Want My Time With You -teoksen Lontoon St Pancras -rautatieasemalla voittanutta. Asema on muutenkin todella kaunis ylemmästä kerroksesta tarkasteltuna (vieressä olevat Eurostarit toki edesauttavat positiivisia viboja. Kuten osa teistä tietääkin, en kuulu Britannian suurimpiin faneihin.) Kyseessä ei ole mitään sen dramaattisempaa: minä ja Iso-Britannia emme vain klikkaa. Olen […]

Helsingin taidekevät on hyvin mielenkiintoinen – ja ennen kaikkea kansainvälinen. Käydessäni läpi kevään näyttelyitä, mieleeni tuli Guggenheim-debaatti, jossa Guggista puolustavat hokivat sitä, kuinka Guggenheim tuo ”kansainvälistä” taidetta Helsinkiin. No, suomalainen taide- ja museokenttä on aina ollut kansainvälinen ja kevään 2020 näyttelyt ovat siitä erinomainen esimerkki. Tässä suosikkejani: Natalia Goncharova, Ateneum Venäjän avantgarde-taiteen keskushahmon Natalia Goncharovan (1881-1962) […]

1. Kuolemaa on yllättävän vaikea ymmärtää. Surun lisäksi tunnen hämmennystä ja ihmetystä. Siis mitä oikein tapahtui? Missä hän on? Siis hän on kuollut? K-U-O-L-L-U-T? WTF!?!?!? En tiedä milloin kuoleman oikeasti ymmärtää. Sen kyllä muistaa ja tietää, mutta että ymmärtää…välillä tuntuu, että koko kuoleminen on aivan liian abstraktia aivoilleni ja ajatus siitä, ettei isä tule enää koskaan kotiin kaikessa uskomattomuudessaan […]

Varoituksen sananen: tämä kirjoitus käsittelee vain ja ainoastaan allekirjoittanutta. C’est moi eli tässä olen minä & täysin satunnaisia asioita itsestäni. Ostan hyvin vähän vaatteita (viime vuosina alle kymmenen per vuosi), mutta saatan tilata Wolfordilta kerralla kuudet sukkahousut. Oopsie…(Toisaalta: ei ole Wolfordin voittaneita. Wolfordeja olen käyttänyt varmaankin noin 12-vuotiaasta eli yli puolet elämästäni.) Aina kun jotain ikävää tapahtuu, […]