Tapasin viime viikolla ystäväni, jota en ollut nähnyt yli kahteen vuoteen. (Jeeeeppppp…aika rientää jne.) Olimme tosin melko perillä toistemme kuvioista ja kuten läheisten ystävien kanssa yleensä, tuntui kuin olisimme nähneet viimeksi toissa viikolla. Ja kuten läheisten ystävien kanssa yleensä, arkisten kuulumisten vaihdon jälkeen siirryimme nopeasti ”tärkeisiin” aiheisiin kuten parhaimpiin farkkumalleihin, feminismiin ja unelmiin. Ja erityisesti siihen, […]

Loppukevään ja kesän vaikeuteni opettivat minulle sen, ettei aina pysty olemaan itsensä paras versio (ja nyt en puhu mistään uusliberalistisesta tuottavuudesta ja tehokkuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että käyttäytyy ja tuntee olonsa hyväksi), mutta toisaalta myös sen, että oman huonon käyttäytymisen hyväksyminen voi olla hyvinkin hankalaa (hehhe, kuinka ihastuttavan ’milleniaalinen’ tämä oivallukseni onkaan…) Ja minä todella käyttäydyin huonosti, eivätkä kohtaamani […]

1. Maanantaiaamuille, everything is going to be ok -mentaliteetilla:  Ensimmäinen ooppera, jonka Verdi sävelsi oli Oberto (1839), mutta säveltäjän tunnetuin aikaisin teos on monien rakastama ja usein esitetty Nabucco (1842). Juuri ennen Nabuccon säveltämistä Verdi menetti vaimonsa ja kaksi pientä lastaan, mutta innostui silti Temistocle Soleran libretosta ja ryhtyi sävellystyöhön. 2. Fiilis, kun jäljellä on vielä 25 burpeetä: Macbeth, säveltäjän […]

Seuraa paljastus: en tiedä, mitä ”haluan tehdä” isona. Aloitan ensi viikolla väitöskirjan tekemisen ja minulla on yksi toinen melko suuri projekti elämässäni, mutta en voi sanoa tietäväni tarkalleen, mitä haluan. (Toki minulla on kaikenlaisia ajatuksia: kenties jään akatemiaan, toivottavasti tutkimukseni muuttuu jossakin vaiheessa kirjaksi tai pariksi ja toivottavasti saan kirjoittaa ja opettaa – mutta minulla ei […]

Mainitsinkin uuden luomisen tarpeestani jo aikaisemmin tässä kuussa. Eli siitä, kun inspiraatio pikku hiljaa alkaa hiipimään takaisin ja tekee mieli uudistua. (Ensiksi täytyy tosin osata luopua: en kykene vielä kirjoittamaan siitä mitään muuta kuin että jokin päivä se vain tapahtuu.) (Ja sen on tapahduttava, koska uutta voi synty vasta, kun vanha on lakaistu pois alta.) Uudistuminen voi […]

Saavuin keskiviikkona Lontooseen. Ei edelleenkään suosikkikaupunkini (olen jossakin määrin ystäväpiireissäni hyvinkin tunnettu inhostani, tai, no, dislike kuvaa tunteitani paremmin, Lontoota kohtaan. Meillä ei vain synkkaa, enkä oikeastaan edes oikein tiedä, miksei.) Mutta niin, kaupunki ei kuulu suosikkeihini, mutta Lontoossakin on hyvät puolensa, kuten National Gallery, Tate Modern, Liberty-tavaratalo ja Mayfair-naapurusto. Niissä viihdyn oikein hyvin. Peiliselfieiden lisäksi (joista tosin yksi on otettu HKI-lentoasemalla) […]

Viime aikoina olen miettinyt turvaa. Mistä turvallisuuden tunne syntyy? Miten omaan elämäänsä voi tuoda lisää turvaa erilaisin arkisin toimin? Minä kuuntelen musiikkia paljon, aina liikkuessani paikasta toiseen, usein myös kirjoittaessa tai tehdessä töitä. Musiikki onkin yksi lempitavoistani muuttaa olotilaani ja rakkaimmat kappaleeni, eli turvabiisini, ovat hyvin tärkeitä. Oceanwalk, Astronautalis Tämä biisi vie minut aina Edinburghin keskustaan, […]

Viime päivinä olen miettinyt vapautta. Mitä se oikein on? Olenko minä vapaa? Olen taas siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen. Suurin osa tavaroistani on pakattu siististi vanhempieni varastoon tai on paikoillaan vanhassa huoneessani. Rippilahjaksi saadut lautaset, ylioppilaslahjarahoilla ostetut viinilasit, suurin osa kirpputoriaarteista, kaikki kirjani. Rimowassani ovat vain välttämättömimmät: hieman vaatteita, muutamat kengät, pari valokuvaa ja kristalleja. (No okei, nyt […]

Syksy, olen valmis. Out with the old, in with the new, jne. Ai hitsi, kuinka hyvältä on tuntunut pukeutua sukkiksiin ja nahkatakkiin. Ilma tuntuu raikkaalta, puissa näkyy jo keltaisen sävyjä. Ihana, ihana syksy. Minua (kuten varmasti myös puolta blogimaailmaa) kiinnostaa eritoten tuoksukynttilät, villakangastakit (vuoden paras aika on tietysti se, kun voi pukeutua villakangastakkiin, mutta nilkat ovat […]

Kesäni tapahtumien jälkeen olin melko kurjassa kunnossa. Mieli maassa, olo sekava, hyvin vähän ruokahalua. Nyt kun oloni on pikku hiljaa kohentunut, olen aloittanut kevyen uudelleen energisointi -projektin (vai miten kääntäisitte ”re-energisation”?). Kyseessä ei ole minkäänlainen dietti tai kuntokuuri (yhhyh, molemmat inhokkisanojani), vaan itse asiassa täysin päinvastoin. Reagoin stressiin ja ahdistukseen syömättömyydellä, eli erityisesti tällä hetkellä painonnousu […]