Viikko kanssani (Lux edit)

Maanantai

Herään Luxemburgissa ystäväni talossa noin 6.30. Meditoin ja venyttelen sängyssä, sillä päivä tuntuu jo valmiiksi hyvin raskaalta: tänään isoäitini täyttäisi 90 vuotta. Muistelen vuoden takaista syntymäpäivää, kun olimme kaikki yhdessä ja hyvin painavan sydämen kanssa raahaudun alakertaan valmistamaan aamukahvit itselleni ja ystävälleni. (Meidän rakkain rutiinimme on yhdessä nautittu aamukahvi <333.) Päivä on tahmea, teen hieman töitä, tuijottelen ikkunasta ulos (työhuoneeni sijaitsee lasiverannalla, joka on mitä oivallisin paikka tuijotteluun ja haaveiluun) ja juon litrakaupalla teetä.

Tiistai

Tiistaina on jäätävän kylmä, enkä ole varma, mitä taivaalta oikein satelee, lunta, vettä vai jäätä. Aamumme Luxemburgissa ovat aina samanlaisia: kahvia ja kuulumisia (eli uniemme analysointia) ystäväni laittautuessa töihin. Teen päivän töitä (aka kirjoitan vimmatusti: tärkeä deadline lähestyy joulukuun alussa), käyn lounaspilateksessa ja illalla haen ystäväni hänen toimistoltaan. (Hyvin mielenkiintoista, I know…) Korvissa soi lähinnä uusin musiikki-ihastukseni eli venäläinen Oxxxymiron.

Keskiviikko

Same sh*t, different day. Tai no ei nyt aivan! Aamu alkaa samalla kaavalla: herätys, meditaatio, itseni kokoaminen, ystäväni herätys ja kahden mantelicappuccinon valmistus. Nautimme ne ystäväni kylpyhuoneessa hänen laittautuessaan. Äitini tekstaa iltapäivällä (tai no oikeastaan me tekstaamme miltei koko ajan, mutta keskiviikkona saapui *erityinen* viesti). On varmasti niin ihanaa viettää aikaa A:n kanssa. Pukeudutte kivasti, käytte ulkona, deittailette komeita miehiä, kikatatte. 

Mhh…darling mother, todellisuudessa me syömme joka arki-ilta pastaa, joskus juomme lasilliset primitivoa tai nero d’avolaa, teemme iltaiset kauneudenhoitorutiinimme ja siirrymme sohvalle tai jomman kumman sänkyyn pelamaan korttia tai Menschen ärger Dich nicht -lautapeliä, joka on Kimblen kaltainen, mutta ilman sitä kummallista noppajuttua keskellä. Kikatamme ja nauramme kyllä paljon, siinä äitini on oikeassa. (Ja juuri tällainen grandmother-rutiini on parasta tällä hetkellä, juuri sitä, mitä tarvitsemme. Komeat miehet ja treffit ja kaikki se saa odottaa ensi vuoteen.)

Torstai

En toista enää aamurutiiniani, sillä se on nyt varmasti tullut hyvin selväksi. Aloitan töiden teon noin kello yhdeksän ja lounasaikaan pakenen väitöskirjaani Musée national d’histoire et d’art -museoon, eli Luxemburgin kansallismuseoon, jossa erityisesti kiinnostavat Joseph Kutterin työt. Kuvassa Femme accoudée (1929) eli nojaava nainen. Kutter kuuluu Luxemburgin merkittävimpiin taiteilijoihin ja on tunnettu ekspressiivisestä tyylistään. Ilta kuluu ruokaostoksia tehdessä (voi kuinka kiinnostavia ruokakaupat aina ”ulkomailla” ovatkaan. Kuten jo taisin aikaisemmin mainita, ovat ruokakaupat tosi laadukkaita Luxemburgissa. Ja erinomainen valikoima gluteenittomia tuotteita.)

Perjantai

Perjantain kohokohta on rakkaan ystävämme saapuminen Amsterdamista. Olin nähnyt ystävämme viimeksi heinäkuussa 2017, joten puhuttavaa todella riitti. Ennen hänen saapumistaan teen töitä, kävelytän toisen ystäväni koiraa (ja kuvailen Luxemburgia, jossa on kaikenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia) ja suunnittelen viikonlopun ohjelmaa.

Lauantai

Lauantaina esittelemme Luxemburgia ystävällemme, lounastamme Beet-vegaaniraflassa (jossa on tarjolla mac ’n’ cheese -annos! Superhyvää JA gluteenitonta), kiertelemme keskustassa ja käymme J’adore bio -luonnonkosmetiikkakaupassa (ei vedä vertoja esimerkiksi Helsingin tarjonnalle, mutta ei huono kuitenkaan). Illan vietämme turvallisesti (ja lämpimästi) kotona vuorotellen jutellen, syöden ja katsoen Reese Witherspoonin Shine On -sarjaa, joka kertoo inspiroivista, menestyvistä naisista.

Sunnuntai

Luxemburg on sunnuntaisin hyvin hiljainen. Me syömme pitkän aamiaisen, kävelemme Limpertsberg-naapurustossa, lounastamme kotona, juttelemme lisää ja lopulta viemme amsterdamilaisen ystävämme rautatieasemalle. A-ystäväni ja minä jatkamme iltaa sohvalla nero d’avola -lasillisten kanssa, valmistamme yksinkertaisen pikkupastan ja käymme nukkumaan jo ennen kello kymmentä.  Täydellinen sunnuntai siis…

Lue myös:

Oopperaa ja levottomia öitä (eli viikko kanssani)

Currently (eli pakomatka Belgiaan ja muita asioita)

Mutta eniten kiinnostaa syksy

Kulttuuri Oma elämä

Tyylimuistiinpanoja marraskuulta

Olen elänyt nyt hieman alle kuukauden lyhythiuksisena naisena. Ensimmäinen huomio: omalla kohdallani lyhyemmät hiukset vaativat paljon enemmän aikaa ja huomiota kuin pitkät hiukseni. Koska olen hyvin laiska, on uusien rutiinien kehittäminen ja ylläpitäminen tuntunut hieman työläältä. Mutta toisaalta olen innostunut – ja tämän vaikean vuoden jälkeen tuntuu oikeastaan tosi kivalta, että hiukseni innostavat. Succès.

Toinen huomio: farkut kiinnostavat ehdottomasti eniten. En tosin tiedä, onko tällä sinänsä mitään tekemistä hiusteni kanssa. Farkut alkoivat tuntumaan ajankohtaisilta jossakin vaiheessa elokuuta, uskoisin. (Ja kyseessä on muulle maailmalle tosi mitätön juttu, mutta itselleni melko suuri. En nimittäin oikeastaan ole käyttänyt farkkuja sitten…yläasteen.)

Kolmas huomio: olen pitkästä aikaa kiinnostunut korvakoruista. The bigger the better -meiningillä. Ja koruista muutenkin, vaikka korujen kanssa yleinen linjani on, että vähemmän on enemmän. Yleensä minulla onkin joko sormuksia, kaulakoru, rannekoru tai korvikset, mutta hyvin harvoin sekä että.

Neljäs huomio: muutaman kerran olen todella ikävöinyt pitkiä hiuksiani. Kummallinen tunne. Ensiksikin, ne kasvavat kyllä takaisin mikäli niin haluan. Toisekseen, on ihanaa olla lyhyempi hiuksinen. (Change is everything, jne.)

Lue myös:

Kuinka minusta tuli vaatenirso?

Kun on tarve uudistua

Matkani järkevämmäksi kuluttajaksi

Kulttuuri Hyvä olo Ajattelin tänään Päivän tyyli