Une femme: Rosalba Carriera

Muotokuvamaalari Rosalba Carriera (1673-1757) syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Venetsiassa vuonna 1673. Carriera tunnetaan virtuoosimaisista pastellimaalauksistaan ja erityisesti muotokuvistaan, jotka toivat hänelle Accademia di San Lucan jäsenyyden vuonna 1705.

Vuonna 1720 Carriera matkusti Ranskaan, jossa hän maalasi Louis XV:n nuorena poikana ja hänet kutsuttiin Académie Royale de Peinture et de Sculpture -akatemian jäseneksi.

Carrieran seuraava ulkomaankomennus oli Wienissä, jossa keisari Kaarle VI:stä tuli hänen suojelijansa. Carriera sai toimeksiantoja Euroopan eri kuningashuoneilta ja maalasi useita omakuvia ennen sokeutumistaan. Sairastumisestaan huolimatta Carriera tunnetaan yhtenä kaikkien aikakausien menestyneimmistä (nais)taiteilijoista, joka inspiroi lukuisia nuorempia sukupolvia – mukaan lukien Élisabeth Vigée-Lebrunia.

Lue myös:

Une femme: Barbara Strozzi

Une femme: Élisabeth Vigée-Lebrun

Une femme: Lavinia Fontana

___

Rosalba CarrieraSelf-Portrait (1731)

kulttuuri museot-ja-nayttelyt

Kai vihdoin opin pitämään Lontoosta

Kuten olen jo aikaisemmin monta kertaa täällä kertonut: olen ystäväpiirissäni the one who doesn’t like London. Olen kirjoittanut epäkiinnostuksestani kaupunkiin blogissanikin useaan otteeseen.

No, asiat muuttuvat. Ja vaikka Lontoo on vieläkin mielestäni hieman intohimoton kaupunki verrattuna esimerkiksi New Yorkiin, Pariisiin tai Pietariin, ei se kuitenkaan nyt niin kamala kaupunki ole.

(Ja jos sinä satut olemaan suuri Lontoo-fani, niin mielipidettäni ei pidä ottaa kritiikkinä kaupunkimakuusi: meitä on erilaisia ja pidämme erilaisista kaupungeista. En myöskään koskaan oikeastaan antanut Lontoolle aitoa mahdollisuutta, sillä olin jo pienessä mielessäni ”valinnut” elämäni kaupungit: Pietari, Pariisi, New York ja Rooma. Sydämeen ei vain mahtunut enää viidettä kaupunkirakkautta.)

Mutta nyt olen ajatellut asiaa tarkemmin ja tullut siihen tulokseen, että on oikein hyvä ettei ihminen kehitä suuria tunteita ihan jokaiseen kaupunkiin. Se on pidemmän päälle todella uuvuttavaa. Joten olen oikeinen tyytyväinen, että suhtaudun nykyään Lontooseen sellaisella not bad -mentaliteetilla. Valitsen kirsikat kakun päältä jne.

Ja kirsikoita Lontoossa kyllä riittää, sillä muiden samankokoisten kaupunkien tavoin Lontoossa on oikeastaan kaikkea, mitä *kivaan* elämään tarvitsee: libanonilaista ruokaa, taidetta, erilaisia naapurustoja, hyviä joogasaleja, puistoja ja sympaattisia viinibaareja.

On Mayfair, Chelsea, Belgravia ja Kensington (jotka toimivat erinomaisena lohdutuksena Uptown-ikävään), Liberty-tavaratalo (jota en vain voi lakata rakastamasta niinkin problemaattista kuin tavaratalon rakastaminen onkaan), on myös erinomainen ravintolatarjonta, johon menee yksi ihmiselämä, esimerkiksi BluebirdHidePortlandIndian Accent34 ja Gymkhana.

Ja sitten taide- ja museoskene…jonka vertainen löytyy oikeastaan vain New Yorkista. Tate ModernTate BritainV&ANational GalleryNational Portrait GalleryWallace CollectionRoyal Academy of ArtsDulwichWhitechapel

…joten kunhan menen takaisin Britanniaan täältä Euroopasta, en oikeastaan malta odottaa tätä uutta kuherruskuukautta Lontoon kanssa.

Lue myös:

Currently (näyttelyvinkki Lontooseen ja muita asioita)

Currently (London edit)

London snapshots

kulttuuri matkat museot-ja-nayttelyt oma-elama