Vielä ehdit näihin (erinomaisiin) näyttelyihin

Helsingin näyttelyvuosi 2019 on mielestäni ollut erinomainen, eikä vielä olla kuin vasta toukokuun alussa (ja toki nyt vain paranee esimerkiksi Thesleff-näyttelyn avauduttua). Tässä vielä muutama nosto toukokuun aikana sulkeutuvista näyttelyistä:

František Kupka ja Värimusiikkia säröillä Ateneumissa

Tsekkiläisen František Kupkan retrospektiivi Ateneumissa on yksi parhaista näyttelyistä, jossa olen tänä vuonna vieraillut. Näyttely on erinomainen – selkeästi pitkän ja monipuolisen tutkimuksen tulos – todella laaja ja tasapainoinen. Kupkan taide on todella nautinnollista myös; valloittavia värejä.

Tarja Ervastin valoteoksesta kirjoitinkin jo. Se on aivan mieletön! Molemmat näyttelyt sulkeutuvat 19.5.

Elemental ja Magritte – elämänviiva Amos Rexissä

Amos Rexissä meitä hemmotellaan myös kahdella ensiluokkaisella näyttelyllä. Magritten tuominen Suomeen on jo sinänsä kulttuuriteko ja Studio Driftin Elemental puhuttelee monitasoisuudellaan.

Molemmat näyttelyt sulkeutuvat 19.5.

Nuoret 2019 Taidehallissa

Suomen Taiteilijaseuran ja Taidehallin yhteistyössä järjestämässä Nuoret-näyttelyssä korostuu nuorten taiteilijoiden monialaisuus ja identtikysymykset. Näyttely on todella monipuolinen kattaus nykytaidetta videotaiteesta kuvanveistoon ja performanssiin.

Näyttelyssä on esillä teoksia seuraavilta taiteilijoita: Komugi Ando, Elina Autio, Siiri Haarla, Jussi Haro, Venla Helenius & Anna-Sofia Nylund, Maiju Hukkanen, Hermanni Keko, Nadiye Koçak, Sini Kähönen, Arja Kärkkäinen, Jenni Luhta, Anna Matveinen, Aro Mielonen, Milja-Liina Moilanen, Anne Naukkarinen, Rosaliina Paavilainen, Leena Pukki, Eeva-Maija Pulkkinen, Salome Rajanti, Mira Roivainen, Raimo Saarinen, Kristina Sedlerova, Astrid Strömberg, Pekko Vasantola, Maria Viirros ja Niina Villanueva.

Näyttely sulkeutuu 26.5.

Leena Pukki, Täydellisyyttä etsimässä
Kulttuuri Museot ja näyttelyt

Lempiasioitani ulkomailla asumisessa

Vaikka välillä ulkomailla asuminen tuntuu raskaalta, vaikealta ja väsyttävältä (ja uhhhh noita hetkiä on niin paljon), se on mielestäni pohjimmiltani silti aivan ihanaa mm. näistä syistä:

Ihmiset: mikä rikkaus onkaan, että elämässäni on muunkinlaisia ihmisiä kuin punavihreitä ateistejä (sanon tämän kaikella rakkaudella, puss puss punavihreille ateistiystävilleni). Ehdottomasti parasta ulkomailla asumisessa ovatkin kaikki ne ihmiset, jotka ovat ”tarttuneet” mukaan vuosien saatossa. Tämä joukko on huomattavasti heterogeenisempi kuin suomalainen tuttava- ja ystäväpiirini ja hyvä niin. (Toisaalta voisin kysyä itseltäni, miksi näin on. Kenties en vain osaa enää tutustua uusiin ihmisiin Suomessa?!?!)

Se fiilis kun arki tuntuu seikkailulta.(Ja jos arki just sillä hetkellä ei tunnu jännittävältä, voi aina haaveilla erilaisesta elämästä toisella puolella maapalloa.)

Kun uusi asuinpaikka tuntuu omalta. Eli on löytänyt omat lempipaikkansa, oli ne sitten kahviloita, kirjaston nurkkauksia, kävelyreittejä, taidemuseoita. Tuntee siis jonkinasteista kuuluvuutta ja omistajuutta kaupungistaan.

Jos muuttaa paljon kaupungista ja maasta toiseen, jossain vaiheessa voi tulla kameleonttimainen olo. On siis kuoriutunut sellaiseksi tyypiksi, joka sopeutuu vähän kaikenlaisiin kuvioihin ja maisemiin. Se tietysti hivelee itsetuntoa ja antaa ihan rutkasti voimaa – ja sitä voimaa tarvitaan, kun setvii elämäänsä uudessa kulttuurissa ja maassa.

Sivustaseuraajan rooli on myös houkutteleva, vaikka tosin voi olla ahdistavaa rakentaa elämäänsä ns. alusta. Mutta millaista luksusta onkaan olla tuntematon, persona  incognito, ja keskittyä ympäristönsä havainnoimiseen.

Jatkuva muutos, joka konkretisoituu eri tavalla tai ainakin voimakkaammin ulkomailla kuin Suomi-elämässäni.

Klisee: maailmankuva avartuu. On niin monia tapoja elää, vaikka toki elämissämme on paljon tietynlaista universaaliutta. (Tosin suhtaudun tällaisiin toteamuksiin aina varauksella. Globaalin keski- ja ylempiluokkaisten elämissä on varmasti aika paljon samaa – vertauskuvallisesti voisi ajatella esimerkiksi viiden tähden hotelleja, jotka ovat aina hyvin samanlaisia huolimatta missä maassa tai maanosassa on.) Mutta niin, ulkomailla asuessa maailmankuva (toivottavasti) laajenee ja sellainen turhanpäiväinen päivittely loppuu.

Ulkomailla asumisen yksi parhaita puolia on ehdottomasti ruoka- ja muut kulttuurinautinnot, vaikka toki globaalissa maailmassa ei välttämättä tarvitse asua kovin kaukana saadakseen vaikutteita ”muista” maista. Helsingissäkin voi nauttia lukuisista ”ei-suomalaisista” herkuista: sushia, italialaista oopperaa, kebabia, iranilaisia leffoja, mutta luonnollisesti eri maissa vaikutteet, trendit ja kansalliset kulttuurit vaihtelevat.

Paras adrenaliinitrippi on muuttaminen uuteen paikkaan. Voi sitä innon määrää…

Lue myös:

Vapaudesta, muuttamisesta ja ulkomailla asumisesta

Kun kohta lähden

Hyvästä elämästä, vaihtuvista olosuhteista ja eri kaupungeista

Lähtemisen helppous ja vaikeus

Seikkailusta (eli elämästäni)

Asioita joita vuodet ulkomailla ovat opettaneet

Kulttuuri Oma elämä Mieli Ajattelin tänään