Venäjälle tarvitaan viisumi, jonka voi hankkia joko Venäjän suurlähetystön konsuliostaston tai matkatoimiston kautta. Helpointa on kääntyä matkatoimiston puoleen. Viisumia varten tarvitaan passi, joka on voimassa vähintään kuusi kuukautta matkan päättymisen jälkeen, allekirjoitettu viisumianomus, todistus matkavakuutuksesta tai kopio vakuutuskortista ja värillinen valokuva. Viisumin hankinta voi tietysti tuntua työläältä, mutta erityisesti matkatoimiston kautta sen hankkiminen on hyvinkin yksinkertaista. Todettakoon vielä, että Suomen kansalaisille Venäjän turistiviisumin hankkiminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin monille muille eurooppalaisille, joiden täytyy esimerkiksi käydä haastattelussa ja todistaa varallisuutensa.
Pietariin on helpoin matkustaa junalla. Junamatka Helsingistä Pietariin kestää noin kolme ja puoli tuntia. Toinen vaihtoehto on matkustaa Pietariin bussilla, mutta matka-aika on huomattavasti pidempi. Pietariin voi tietysti myös lentää, mutta ottaen huomioon junamatkan kätevyyden ja päästöt, ei lentäminen ole kovin houkuttelevaa.
Junassa (tai bussissa/lentokoneessa) täytetään maahantulokortti, joka koostuu kahdesta lappusesta. Toinen jää sinulle ja toisen kerää Venäjän tullivirkailija.
Rajan ylittämistä ei tarvitse jännittää. Venäjän viranomaiset todennäköisesti vaikuttavat ensikertalaisesta aavistuksen tylyiltä (toisaalta, oletteko koskaan törmänneet erityisen iloisiin tulli- tai rajaviranomaisiin missään maassa?), mutta ei huolia. Mikäli dokumentit ovat kunnossa – eikä ole mitään syytä olettaa, etteivätkö ne olisi – ihana matka Pietariin voi alkaa. Minulta on kerran kyselty passin leimoista ja muutamasta vanhasta viisumista, mutta epäilen kyseessä olleen vain virkaintoinen työntekijä.
Pietarissa kannattaa pyrkiä kulkemaan jalan, vaikka etäisyydet nähtävyyksien välillä voivat olla aika pitkiäkin. Kaupunki on vain niin kaunis, että siitä kannattaa nauttia mahdollisimman paljon. Julkinen liikenne kattaa toki koko kaupungin ja metrolla on miellyttävä matkustaa pisimmät etäisyydet. Takseissa kannattaa sopia summa etukäteen tai huolehtia, että mittari on varmasti päällä. (Itse maksoin kerran yli 30 euroa taksimatkasta Suomen asemalta Mariinskin lähettyville. Uberilla sama matka oli kesällä 2018 noin neljä euroa. Opin virheestäni!) Itse suosin Uberia ja Yandexia, joista minulla on vain positiivisia kokemuksia Pietarissa.
Kaupungin keskustassa voi liikkua huoleti sen suurempia murehtimatta. En ole tuntenut oloani koskaan erityisen turvattomaksi Pietarissa. Esimerkiksi New Yorkissa tukalalta tuntuvia tilanteita oli paljon enemmän. Toisaalta jos liikun myöhään yksikseni missä tahansa, olen normaalia valppaampi, mutta uskon monien naisten jakavan tämän tunteen. Tietysti Pietarissakin kannattaa huolehtia omista tavaroistaan, sillä taskuvarkaudet ovat mahdollisia, kuten muissakin suurkaupungeissa. On myös hyvä pitää mukana kopiota passista ja viisumista.
Pietarissa ei tarvitse osata venäjää, mutta on tietysti suositeltavaa ja kohteliasta tervehtiä ja kiittää maan kielellä. Englannin osaaminen vaihtelee suuresti, mutta mielestäni yleisesti ottaen kaupungissa puhutaan kieltä paremmin kuin esimerkiksi monissa Aasian maissa. Toisaalta, elekielelläkin pärjää ja kaupunkilaiset ovat todella tottuneita turisteihin, eli ei huolta kielen suhteen. Palvelukulttuuri on muuttunut neuvostoajoista, mutta ei kannata säikähtää mikäli kaupan kassa ei tervehdi. Kahviloissa ja ravintoloissa sen sijaan en muista kohdanneeni mitenkään erityisen huonoa palvelua koskaan.
Olen kirjoittanut melko paljon Pietarista erityisesti viimeisen vuoden aikana. Tämä tietysti johtuu osittain siitä, että asuin kaupungissa viime keväänä. Osittain se johtuu myös siitä, että haluan kannustaa matkustamaan Pietariin, koska kaupunki on mielestäni ihastuttava ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen.
Mutta mitä oikein tarkoitan, kun sanon kaupungin olevan vierailemisen arvoinen?
Kulttuurillisesta perspektiivistä kaupungissa on lukuisia mielenkiintoisia kohteita, esimerkiksi Eremitaaši, joka on yksi maailman suurimmista museoista kokoelmansa koon puolesta. Toisekseen, museon kokoelma sisältää monia (tuhansista kymmeniintuhansiin) mittaamattoman arvokkaita esineitä ja teoksia, kuten da Vincin kaksi madonnaa ja Rembrandtin töitä. Ei siis tarvitse matkustaa kovinkaan kauas päästäkseen maailmanluokan museoon (tähän joku voisi myös kirjoittaa, että huippu- tai supermuseo, haha). Toinen tällainen kulttuurillisesti merkittävä kohde on Iisakinkirkko, joka puolestaan on yksi maailman suurimmista katedraaleista.
Vaikka Pietari on eurooppalaiseksi (entiseksi) pääkaupungiksi nuori, se tarjoaa erinomaisen johdatuksen arkkitehtuuriin venäläisestä barokista klassismiin ja jugendiin. Kaupungin keskustassa voi ihailla aatelisten ja hovin palatseja esimerkiksi Moikan, Englantilaisen rantakadun ja Bolshaja morkaskajan varrella.
Myös kulttuurin harrastaminen on kaupungissa helppoa. On oopperaa, balettia, sirkusta, teatteria, museoita, konsertteja. Bonuksena vielä itse pietarilaiset, joista niin moni tuntuu hengittävän joka solullaan kulttuuria.
Kulttuurillisen perspektiivin lisäksi mielestäni kaupunki on erityisesti suomalaisille relevantti myös historiallisesta perspektiivistä, sillä Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Pietarissa myös asui lukuisia suomalaisia Mannerheimista Edith Södergraniin 1800- ja 1900-luvuilla. Matka Pietariin tarjoaakin oivallisen tilaisuuden reflektoinnille ja historian kertaukselle.
Tässä aikaisempia Pietari-kirjoituksiani:
Pieni opas Pietariin
20 asiaa Pietarista
Taas Pietarista
Pietari: Missä kuljin
