Tag: Arki

Hei ystävät, kuinka voitte? Olen ollut offline: väitöskirjakiireitä, COVID-19-ahdistusta, isän poismenoon liittyviä juttuja, työkiireitä. Mun piti olla nyt Beirutissa arkistojen parissa, mutta olenkin Suomessa äidin luona. En voi valittaa; täälläkin on megakaunista ja ihana olla äidin kanssa (<333). Muita kivoja viime aikojen asioita: mun ihana, rakas, viisas isoisäni täytti 90! (Onnea pappa!) uusi maidonvaahdotin (kohentaa […]

Tekstareita, IG-livejä, FaceTime-puheluita, tavan puheluita, hymiöitä. How are you? Miten menee? Ça va????, self-isolation, etätyö, kotitoimisto, mutta entäs pappa? Uutiset, tiedotustilaisuudet, #flattenthecurve, niistä on viime päivät tehty. Kuten varmasti me kaikki, minäkin olen ajatellut riskiryhmiin kuuluvia läheisiäni ja pohtinut heidän jaksamistaan. Suurin huoli kohdistuu miltei 90-vuotiaaseen isoisääni, mutta onneksemme hän vaikuttaa toistaiseksi reippaalta. (Niinkin reippaalta, että ystäviensä tapaamisen sijasta […]

Mitä tulee julkiseen taiteeseen, ei liene Tracey Eminin I Want My Time With You -teoksen Lontoon St Pancras -rautatieasemalla voittanutta. Asema on muutenkin todella kaunis ylemmästä kerroksesta tarkasteltuna (vieressä olevat Eurostarit toki edesauttavat positiivisia viboja. Kuten osa teistä tietääkin, en kuulu Britannian suurimpiin faneihin.) Kyseessä ei ole mitään sen dramaattisempaa: minä ja Iso-Britannia emme vain klikkaa. Olen […]

Varoituksen sananen: tämä kirjoitus käsittelee vain ja ainoastaan allekirjoittanutta. C’est moi eli tässä olen minä & täysin satunnaisia asioita itsestäni. Ostan hyvin vähän vaatteita (viime vuosina alle kymmenen per vuosi), mutta saatan tilata Wolfordilta kerralla kuudet sukkahousut. Oopsie…(Toisaalta: ei ole Wolfordin voittaneita. Wolfordeja olen käyttänyt varmaankin noin 12-vuotiaasta eli yli puolet elämästäni.) Aina kun jotain ikävää tapahtuu, […]

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ja niinhän se on. Suuren surun keskelläkin elämässä on paljon kauniita, ilahduttavia ja ihastuttavia asioita. Aivan ensimmäiseksi minun on mainittava Anu Tuomisen Huomenna tänään on eilen -näyttely Taidehallissa. Näyttely on kerrassaan mahtava; oivaltava, koskettava, samaistuttava. Siis kertakaikkisen erinomainen. (Ja sanottakoon, että kun vuoden alussa kävin läpi suomalaisten museoiden ja muiden kulttuuri-instituutioiden […]

Kazakstanilainen ystäväni ja sielunsisareni opetti minut käyttämään huivia New Yorkissa à la babushka eli peittämään sillä hiukseni, huivin tyypistä riippuen joko sidottuna kaulan eteen tai kiedottuna taakse. Erityisesti aina Pietarissa kiedonkin huivin hiusteni peitoksi (huivit yleisesti ottaen ovat suosikkejani: en hirveästi pidä hatuista, eritoten pipot eivät mielestäni sovi päähäni sitten yhtään. Ne ovatkin vain hiihtolatukuteita itselleni.) […]

En pitkästytä teitä (ja ennen kaikkea itseäni) kertaamalla tätä vuotta juurta jaksain, mutta totean, että olipa harvinaisen kamala ja upea vuosi. Jos olisin tiennyt kambodžalaisella saarella helmikuussa, millaisia murheita vuosi tuo tullessaan, kenties en olisi koskaan noussut mantereelle vievään lauttaan. Mutta: ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Ja kyllä tässä vuodessa riitti myös paljon kauneuttakin. […]

When life gives you lemons, pack your bags up and leave voisi olla syksyni slogan. It’s not right but it’s okay, kuten Whitney Houston laulaa. Vietin viimeiset kuusi viikkoa Manner-Euroopassa – paossa britti-arjestani – ja, ah että, se oli ihanaa. Voi olla, etten edes yrittänyt rakentaa kivaa elämää Englantiin. Voi olla, että asenteeni oli viallinen jo […]

En osaa päättää, kumpi on hauskempi aika vuodesta: kun voi sanoa toiselle see you next year vai toivottaa happy New Year (jota muuten itse hoen vielä helmikuussakin. Meillä on kuitenkin kaksitoista kuukautta, joten helmikuu on kyllä ehdottomasti vielä uusi vuosi -aikaa…) Eilen toivotin monelle tyypille Happy Holidays (vaikka kai Britanniassa  voisi oikeastaan sanoa myös Merry Christmas? Kenties ensimmäinen on lähinnä amerikkalainen tapa?) […]

It’s the little things…lukee heinäkuisessa puhelimeni muistiinpanossa. Elin silloin tämän vuoden pimeintä aikaa ja kirjoitin ylös kurinalaisesti kaikki ne muutamat asiat (esimerkiksi lämmin suihku, mökkisauna, äiti, aamukahvi), jotka silloin tuottivat onnentunteen. Nyt marraskuussa elämä ei onneksi tunnu enää yhtä pimeältä, mutta kirjoitan yhä muistiin ne pienet asiat, jotka tuntuvat onnelta. Viime aikojen onnea tuovia asioita: […]