Tag: hyvä elämä

Kuten olen jo aikaisemmin monta kertaa täällä kertonut: olen ystäväpiirissäni the one who doesn’t like London. Olen kirjoittanut epäkiinnostuksestani kaupunkiin blogissanikin useaan otteeseen. No, asiat muuttuvat. Ja vaikka Lontoo on vieläkin mielestäni hieman intohimoton kaupunki verrattuna esimerkiksi New Yorkiin, Pariisiin tai Pietariin, ei se kuitenkaan nyt niin kamala kaupunki ole. (Ja jos sinä satut olemaan suuri Lontoo-fani, […]

Jännittävää lokakuun viimeistä, rakkaat ystävät! (Ja voi kuinka toivoisin olevani juuri nyt New Yorkissa nauttimassa Halloweenista. Sen sijaan olen Luxembourgissa, jossa taloja ei koristella, eikä Halloween oikeastaan edes kaupunkikuvassa näy. Toki sen ymmärrän, eihän kyseessä todellakaan ole eurooppalainen ”juhla”.) Nyt seuraa pieni lokakuu-recap biisien ja fiiliksien muodoissa. Olisin toivonut voivani kirjoittaa kirjoista, mutta valitettavasti väitöskirjatyö […]

Jos joku olisi sanonut mulle tammikuussa, että lokakuun lopussa tänä vuonna sulla on lyhyet hiukset ja pukeudut tosi usein farkkuihin, olisin varmaankin naurahtanut ja pitänyt häntä hieman tärähteenä. Farkkuihin!? Ja lyhyet hiukset?! Minulla?? (Toisaalta, jos joku olisi kertonut alkuvuodesta, mitä kaikkea muuta vuosi 2019 pitää sisällään, olisin säikähtänyt ja varmaankin yrittänyt paeta.) Eli joskus ei vaan […]

Viime viikkoina olen käynyt monta keskustelua omista suunnitelmistani. Tai tarkemmin sanottuna, moni ihminen on lähestynyt minua kenties hieman uteliaana tai jopa huolestuneena kuultuaan, että teen väitöskirjaa: onko minulla tulevaisuuden suunnitelmia? Tiedänkö minne olen menossa? Missä aion olla viiden vuoden päästä? On varmaan tosi kivaa olla ikuinen opiskelija…jne. (Tämä tietysti aiheuttaa minussa hilpeyttä. Teen väitöskirjaa, mutta […]

Muiden innoittamana päädyin osallistumaan blogihistoriani ensimmäiseen haasteeseen (mutta minun oli pakko järjestää kysymykset uudelleen – en voinut itselleni mitään), eli, rakkaat ystävät, tässä minun versioni Kuinka usein -haasteesta. (Ja varoituksen sananen: vastaukseni eivät ole erityisen mielenkiintoisia!) Vaihdat lakanat? Vähintään kahden viikon välein – paitsi jos olen ollut paljon poissa kotoa, silloin luonnollisesti hieman harvemmin. Vaihdat pyyhkeet? Kasvopyyhkeen vaihdan viikon […]

Hei ystävät! Oliko teillä mukava viikonloppu? Lontoossa saimme nauttia melko kivasta säästä (vain muutama sadekuuro ja jopa aurinkoakin!). Aivan ensimmäiseksi on sanottava muutama sananen V&A-museon uudesta Tim Walker: Wonderful Things -näyttelystä, joka on ollut viikonlopun hot topic. Näyttely on lievästi sanottuna kuohuttanut. Näyttely on fantasiamaailma par excellence. Museokävijä itsessäni toivoi, ettei se koskaan loppuisi. Taidehistorioitsija ja museologi sen […]

Tulen varmaankin ikuisesti muistamaan sen hetken, kun italialainen professorini kutsui minua kimittäväksi puudeliksi kolmenkymmenen opiskelijatoverini edessä. Vietin vaihtolukukautta Roomassa ja ensimmäisellä luennolla jokaisen tuli esitellä itsensä ryhmälle ja professorille luentosalin edessä. Professori kommentoi ”esiintymistämme”, jotta voisimme ”kehittyä tulevina työnhakijoina ja esiintyjinä”. Oma palautteeni oli hyvin lyhyt: ”Äänesi on liian korkea. Olet kimittävä puudeli.” Nyt kun ajattelen […]

Tällä hetkellä kaipaan elämääni kaikista eniten rauhaa ja hiljaisuutta. Kenties koska vuosi alkaa olla lopuillaan (ja, let’s face it, 2019 on ollut yksi hyvin pitkä vuosi), kenties koska syyssää on saanut minut erityisen melankoliseksi. Kenties koska tahti on ollut aavistuksen liian nopea viime aikoina. Tällä hetkellä minua rauhoittavat erityisesti sade (ja siitä ei Britanniassa totisesti ole puutetta), […]

Postauksen otsikko kiteyttää viimeaikaisen mietintäni: en tunne kuuluvani oikein mihinkään. Pohdintani liittyy voimakkaasti tämänhetkiseen väliaikaisuuden tunteeseeni – ja toisaalta myös siihen, kuinka parissa kuukaudessa mentaliteettini muuttui pysyvän kodin rakentamisesta kirjaimellisesti matkalaukkuelämään. Mutta onko kuulumattomuuden ajatuksen oltava pelkästään kivulias? Kun ei tunne kuuluvansa mihinkään, voi toisaalta tuntea kuuluvansa kaikkialle. Mieleeni tulee ystävääni, joka omien sanojensa mukaan kykenee tekemään jopa […]

Elämässä on se kauneus, että aina välillä sitä kohtaa ns. täydellisiä yhdistelmiä kuten Jennifer Aniston ja Brad Pitt (RIP), pinot noir ja yhden ranskalaismiehen kainalo, Rooma auringonnousun aikaan (Roma all’alba lienee muuten maailman kaunein asia). Ja sitten on Lana Del Rey, syysillat ja kaipuu toisiin todellisuuksiin. (Kenties toinen erinomainen syysyhdistelmä olisi The National ja inkivääritee. Mutta nyt pari sanaa […]