Tag: Mieli

Tulen varmaankin ikuisesti muistamaan sen hetken, kun italialainen professorini kutsui minua kimittäväksi puudeliksi kolmenkymmenen opiskelijatoverini edessä. Vietin vaihtolukukautta Roomassa ja ensimmäisellä luennolla jokaisen tuli esitellä itsensä ryhmälle ja professorille luentosalin edessä. Professori kommentoi ”esiintymistämme”, jotta voisimme ”kehittyä tulevina työnhakijoina ja esiintyjinä”. Oma palautteeni oli hyvin lyhyt: ”Äänesi on liian korkea. Olet kimittävä puudeli.” Nyt kun ajattelen […]

Postauksen otsikko kiteyttää viimeaikaisen mietintäni: en tunne kuuluvani oikein mihinkään. Pohdintani liittyy voimakkaasti tämänhetkiseen väliaikaisuuden tunteeseeni – ja toisaalta myös siihen, kuinka parissa kuukaudessa mentaliteettini muuttui pysyvän kodin rakentamisesta kirjaimellisesti matkalaukkuelämään. Mutta onko kuulumattomuuden ajatuksen oltava pelkästään kivulias? Kun ei tunne kuuluvansa mihinkään, voi toisaalta tuntea kuuluvansa kaikkialle. Mieleeni tulee ystävääni, joka omien sanojensa mukaan kykenee tekemään jopa […]

Newsflash: elämä on liian lyhyt muiden miellyttämiseen. Ja elämä on ennen kaikkea liian lyhyt siihen, että miettii, miten pitäisi elää. (Honestly, as long as you’re happy who the hell cares jne. Paitsi tietysti jos onnellisuutesi vahingoittaa muita, mutta tiedätte, mitä tarkoitan.) Whatever works, on yksi lempimantroistani. Mikä ikinä tuokaan itselleni iloa, mitä ikinä haluankaan tehdä (omalla […]

Tahmeudessa on se hyvä puoli, että lopulta sitä oppii kontrolloimaan. Tai oikeastaan jopa peittoamaan. (Eli toisin sanoen ottamaan vastuun omasta energiastaan. Ja siinä sivussa saattaa jopa kasvaa – jos ei ihan aikuiseksi – niin ainakin aikuisemmaksi.) Tahmeus on mielestäni hyvin pitkälti pysähtynyttä energiaa (ja muuten, jos nämä energiajuttuni eivät kiinnosta, niin voi olla ettei tämä kirjoitus […]

Tapasin viime viikolla ystäväni, jota en ollut nähnyt yli kahteen vuoteen. (Jeeeeppppp…aika rientää jne.) Olimme tosin melko perillä toistemme kuvioista ja kuten läheisten ystävien kanssa yleensä, tuntui kuin olisimme nähneet viimeksi toissa viikolla. Ja kuten läheisten ystävien kanssa yleensä, arkisten kuulumisten vaihdon jälkeen siirryimme nopeasti ”tärkeisiin” aiheisiin kuten parhaimpiin farkkumalleihin, feminismiin ja unelmiin. Ja erityisesti siihen, […]

Loppukevään ja kesän vaikeuteni opettivat minulle sen, ettei aina pysty olemaan itsensä paras versio (ja nyt en puhu mistään uusliberalistisesta tuottavuudesta ja tehokkuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että käyttäytyy ja tuntee olonsa hyväksi), mutta toisaalta myös sen, että oman huonon käyttäytymisen hyväksyminen voi olla hyvinkin hankalaa (hehhe, kuinka ihastuttavan ’milleniaalinen’ tämä oivallukseni onkaan…) Ja minä todella käyttäydyin huonosti, eivätkä kohtaamani […]

Mainitsinkin uuden luomisen tarpeestani jo aikaisemmin tässä kuussa. Eli siitä, kun inspiraatio pikku hiljaa alkaa hiipimään takaisin ja tekee mieli uudistua. (Ensiksi täytyy tosin osata luopua: en kykene vielä kirjoittamaan siitä mitään muuta kuin että jokin päivä se vain tapahtuu.) (Ja sen on tapahduttava, koska uutta voi synty vasta, kun vanha on lakaistu pois alta.) Uudistuminen voi […]

Viime aikoina olen miettinyt turvaa. Mistä turvallisuuden tunne syntyy? Miten omaan elämäänsä voi tuoda lisää turvaa erilaisin arkisin toimin? Minä kuuntelen musiikkia paljon, aina liikkuessani paikasta toiseen, usein myös kirjoittaessa tai tehdessä töitä. Musiikki onkin yksi lempitavoistani muuttaa olotilaani ja rakkaimmat kappaleeni, eli turvabiisini, ovat hyvin tärkeitä. Oceanwalk, Astronautalis Tämä biisi vie minut aina Edinburghin keskustaan, […]

Viime päivinä olen miettinyt vapautta. Mitä se oikein on? Olenko minä vapaa? Olen taas siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen. Suurin osa tavaroistani on pakattu siististi vanhempieni varastoon tai on paikoillaan vanhassa huoneessani. Rippilahjaksi saadut lautaset, ylioppilaslahjarahoilla ostetut viinilasit, suurin osa kirpputoriaarteista, kaikki kirjani. Rimowassani ovat vain välttämättömimmät: hieman vaatteita, muutamat kengät, pari valokuvaa ja kristalleja. (No okei, nyt […]

Kesäni tapahtumien jälkeen olin melko kurjassa kunnossa. Mieli maassa, olo sekava, hyvin vähän ruokahalua. Nyt kun oloni on pikku hiljaa kohentunut, olen aloittanut kevyen uudelleen energisointi -projektin (vai miten kääntäisitte ”re-energisation”?). Kyseessä ei ole minkäänlainen dietti tai kuntokuuri (yhhyh, molemmat inhokkisanojani), vaan itse asiassa täysin päinvastoin. Reagoin stressiin ja ahdistukseen syömättömyydellä, eli erityisesti tällä hetkellä painonnousu […]