Tag: toivo

Ihme, johon en enää uskonut. Positiivinen raskaustesti (tai oikeastaan kolme) meidän vessassa. Kaksi keskenmenoa, melkein kolme vuotta, tuhansia euroja, kymmeniä lääkärikäyntejä, piikkejä ja pillereitä, kolme alkionsiirtoa ja neljä siirrettyä alkiota. Miljoonittain kyyneleitä. Tämän kaiken jälkeen: raskaus. Oikea, vahva, heti ilmestyvä toinen viiva. PAS tehtiin kesäkuun alussa. Alkio selvisi sulatuksesta ja lähti jakautumaan täydellisesti. Oppikirja-alkio, sanoi […]

Mieheni ajattelee, että meillä on vielä toivoa. Kaiken järjen mukaan meillä onkin. Se ei kuitenkaan lohduta minua yhtään. Se ei tarkoita, että me joskus onnistuisimme. Se tarkoittaa, että minun pitää räpiköidä toivossa kuin hukkuva rotta vedessä. Ehkä joskus pelastun, ehkä vajoan lopullisesti. Eikä se vajoaminen ole pahinta vaan se henkensä edestä räpiköiminen. Toivossa ei ole […]

Vapun luvattiin olevan luminen. Ei se ole. Meidän pihalla paistaa aurinko ja linnut laulavat. Olen jännittänyt ovulaatiotestejä ja pelännyt alkioittemme puolesta. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Tänään sain kyytiin kaksi sulatuksesta selvinnyttä ja edelleen jakautunutta mikroskooppisen pientä ihmettä. Hoitajan mukaan tilanne ei voisi olla parempi.  Jos jompikumpi on tähän maailmaan syntyvä, voin kertoa hänelle, että kohtasimme […]

Sanat tuntuvat olevan hukassa. Ensimmäisestä koeputkihoidosta on toki paljon kerrottavaa, mutta miten siitä kertoisi? Kokemuksesta, joka oli fyysisesti paljon mukavampi kuin käynti hammaslääkärillä, mutta joka silti veti minut syvemmälle kuin mikään koskaan ennen. Kliseinen kielikuva vuoristoradasta kai sopisi tähän. Jospa aloittaisin ihan alusta: Ultrissa sain kehuja. Vaste Puregoniin oli hyvä ja munasarjani kasvattivat pariakymmentä tasakokoista […]

Eräänä päivänä radiossa: ”Mä voin suunnitella mun koko elämänvaimon ja viran ja talonkinMut kaikki menee toisinjoku suunnittelee mua paremmin” Täytyy uskoa tuohon. Tässä vaiheessa lapsettomuuskoettelemustani minä vielä uskon tuohon. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin suunnittelin, meillä olisi nyt melkein vuoden ikäinen lapsi. Mutta sen sijaan minulla on työ, huiput työkaverit, uusi mahtava harrastus, kuusi […]

Armas kehoni on tuonut taas uuden feikki(?)raskausoireen repertuaariinsa. Nimittäin kiinnittymisvuodon. Kiinnittymisvuodon! Hiukan verta kahdeksantena päivänä ovulaation jälkeen. Mitä muuta se muka voisi olla? Innokkaan nettitutkiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että ei mitään, ja niin olen autuaasti elänyt muutamat viime päivät maailmassa, jossa meille tulee vauva syyskuussa. Mukavaa on ollut. Jotenkin hattaraista ja vaaleanpunaista. Samalla kun […]

Kun mietin kulunutta vuotta, keksin siitä vain yhden hyvän asian: se loppuu ihan kohta. Koko vuosi on kulunut lapsettomuuden sumun alla. Se alkoi toki toiveikkaasti, olihan silloin edessä niin monta mahdollisuutta onnistua, mutta mitä edemmäs mentiin, sitä kauemmas toivo karkasi. Yrittäminen muuttui lapsettomuudeksi. Se on jättänyt jälkensä jokaiseen muistoon vuoden varrelta. Se on se ahdistava […]

Kuinka paljon voi ihminen innostua elämänsä ensimmäisestä positiivisesta digitaaliovulaatiotestistä? Aika paljon, varsinkin kun se tulee yllättäen paria päivää odotettua aikaisemmin. Teki mieli ottaa siitä kuva, mutta en ottanut. Tulos oli sen verran yksiselitteinen, ettei sitä tarvitse enää jälkikäteen kuvasta spekuloida. Jos haluan nähdä vastaavan vielä, voin etsiä sellaisen Googlen kuvahaulla. Teki mieli mennä ylpeänä näyttämään […]

Keväällä törmäsin erääseen runoon. Silloin sattui olemaan juuri huhtikuu, ja velloin lapsenkaipuussani ja pettymyksessäni. Tuo runo osui ja upposi. Se on kirjoitettu 80 vuotta sitten ja voi kertoa mistä vaan, mutta minulle se kertoo juuri minun vaikeuksistani. Voi miten monta kertaa silloin luin runon uudelleen ja uudelleen, usein kyyneleet silmissä.   Huhtikuu On väsynyt ja […]