Helsingin kirjamessut lähestyvät. Lippuja on jaossa instagramtileillä, blogeissa ja arvonnoissa. Pienessä punaisessa tilaajalahjaksi saadussa uusretroradiossakin jaettiin lippuja. Juontaja kysyi soittajalta onko hän kova lukija ja kuinka monta kirjaa menee vuodessa. On tyypillistä liittää kirjanlukija korkeaan luettujen teosten viereen. Kirjanrakastaja lukee intohimosta, nautinnosta, tiedonjanosta ja viihteestä. Koukuttuu ja karkaa kansien väliin. Jos kirjanlukutahtia voisi mitata kuvitteellisella […]

Mitä tarkoittaa, että jokin on kesken? Että jokin on työn alla, menossa eteenpäin tavalla tai toisella. Matka voi olla kesken. Ihmisen kasvu on aina jollakin tapaa kesken. Clare Mackintoshin ja Jussi Valtosen äänikirjat sekä työn sivussa kulkevat (tai pikemminkin laahaavat) opinnot ovat kesken. Syysvaatteiden esille nosto ja kesämekkojen ylähyllylle pakkaaminen ovat kesken. Sisustaminen puolitoista vuotta […]

Kirjahylly Kertojan ääni podcastissa puhuttiin kirjahyllyistä. Onko kirjahylly jo mennen ajan sisustuselementti? Mitä kirjahyllyssä pidetään? Siivotaanko hyllyä ja mitä siellä kuuluu olla? Voiko oman kirjahyllyn opukset unohtaa vai säilöökö sinne jotakin erityisiä teoksia? Kirjahylly ei enää näytä samalta kuin ennen. Kirjahyllyt näyttivät lapsena aina samalta, oli kenen luona hyvänsä. Ylipäätänsä kirjahylly kuului jokaiseen olohuoneeseen ja […]

Mia Kankimäki on nainen joka herättää minussa ihastusta. Hänen rohkeutensa tulee yltiöpäisestä rehellisyydestä kertoa pelkäävänsä valtavasti. Sen vuoksi en tunne epämääräistä kateutta ja itsesäälin pohjavirettä ihailussani. Sitä että minunkin pitäisi osata, tehdä, ehtiä, uskaltaa ja haluta tuo kaikki että olen onnistunut. Kankimäen ensimmäisen teoksen luin muistilapuille. En ole uskaltanut tarkistaa voiko post it -lappujen liima […]

Niin. Miksi? Maailma on täynnä kirjoja joten miksi yrittää kun samalla rivillä on monia muitakin vaihtoehtoja. Jotkut kirjat vaativat oikeanlaisen lukijan. Siksi siirrän ne eteenpäin. Nostan pihakirppiksellä viltin reunalle eurolla helposti mukaan tarttuvaksi. Tai palautan lainatut kirjastoon sivuja vähän kulutettuina uusille sormille käänneltäväksi. Jotkut kirjat vaativat paikkaa missä lukea. Paikkaa fyysisesti tai vuodenkierrossa. Kesäisin luen […]

Näytin luultavasti koomiselta jos edessä istuva kyytiläinen bussissa vähänkään seurasi. Ihankuin ketään normaalisti kiinnostaisi. Naapurin asiat. Paitsi että tottakai vähän kiinnostaa. Onko naapurilla tai vieruskaverilla olo paremmin kuin itsellä. Minä ainakin hihittelin ja virnistelin. En arvannut, että näin hauskaa olisi kirjan pituinen risteily makeispaatin kyydissä. Loppulukemisen seuraksi piti teemaan sopivasti ostaa noita pehmeitä vadelmakarkkeja ja […]

Se vain tökkää vaikka alussa olisi nälkä, päällä kunnon voinokare ja itse paahdettuja auringonkukansiemeniä. Kun pensasmustikat on noukittu ja paahdetut saksanpähkinä syöty, muuttuu ylimitoitettu puuroannos harmaaksi, jäähtyneeksi ja hieman niljakkaaksi. Parasta vainyödä se kukkuraisina lusikallisina, nielaista liukumäkeensä kohti vatsalaukkua ja ajatella jotakin muuta kuin koostumusta. Liian suuri puuroannos ei tee arkiaamuille hyvää. Kuten ei lukijalle […]

Eri asia kuin korville luettua. Hiirenkorville. Tai koirankorville. Olivat korvat kenen hyvänsä, se on tuhoamista jota ei voi sietää. Mutta korvilla luetut eli äänikirjat. Helteisenä kesänä kun ei jaksanut mitään muuta, saattoi vain maata keräämättä yhtään lisää hikeä ja kuunnella. Tai kun lenkille lähteminen ei innosta ilman seuraa, voi ottaa mukaansa vaikka kenet. Saati työmatkapyöräilyt […]

Olin odottanut seuraavaa kirjaa, joka vain julmasti sieppaisi minut, kaappaisi mustaan säkkiin pimentäen ulkomaailman velvollisuuksien ymmärryksen järjen ulottuvilta. Kaivannut sitä imua, jonka vuoksi nipistäisi yöunistaan eikä kävisi edes pikaisesti vessassa ilman muutaman rivin lukemista samalla kun pyyhkii. Ehtisikö aamulla vähän kahvin ääressä lukea. Tulisipa kevyt kuume, että voisi jäädä kotiin, mutta jaksaisi käännellä sivuja. Jos […]

Lukupiiriini kuuluu vain minä, tuleva crazy old booklady, joka tuoksuu samalle kuin vanha inventoimaton antikvariaatti. Joskus olen nimennyt itseni myös crazy old cupladyksi liittyen jatkuvaan ihastumiseeni kahvikuppeihin, ehkä nämä kaksi voivat fuusioitua keskenään vanhenevassa elämässäni. Minä, kirjat ja kahvikupit keskustelemassa. Minä pälätän ja luen ääneen, esittelen alleviivauksiani, kirjan sivut rapisevat ja ryystävät kumoon menneen ja […]