Tag: suosittelen

Säröjä Minulla oli hetken aikaa työkaveri, joka oli rauhallinen, miellyttävä ja hymyili salaperäisesti silmissään jotakin sitä mitä voi kutsua pilkkeeksi. Ja rasvainen tukka, mutta se on sivuseikka. Hän väisteli kohteliaasti kaikkea henkilökohtaista. Kuin saippua, joka lipesi aina käsistä. Oikeastaan sellainen metallinen saippua, jonka on tarkoitus poistaa kalanhajua käsistä ja joka aina säilyttää muotonsa. (Hassua että […]

  Valmistan vegaanista blinitaikinaa ja kuuntelen Suvi Auvisen Lihan loppua. Tulen ajatelleeksi, että olen oikeastaan ollut hieman laiska syöjä. Olen syönyt sitä mitä on tehnyt mieli ja vaikka olen tiennyt herkullisten rasvojen liiallisesta saannista tai kasvissyönnin merkittävyydestä ei vain omaan oloon vaan myös ympäristöön, olen siirtänyt perehtymistä huomiselle tai jollekin toiselle päivälle. Ihmisen mieki toimi […]

Minä täällä näin. Minä olen se huono feministi. Kiitos Roxannen, uskallan myöntää sen. Kun Maria Veitola kysyi Sara Siepiltä suorassa tv-lähetyksessä ”oletko feministi?”, olisin ollut yhtä ahdistunut kuin haastateltava. Ei siinä voi vastata ei, tietenkään. Eikä aikoisikaan. Mutta hiki puskeutuisi pintaan studiolamppujen lisäksi jatkokysymyksille jos vastaan kyllä. Määrittelw, tarkenna, miten. Voiko niihin vastata väärin? Olen […]

Olin lannoittanut maamme hautaamillani aarteilla, täyttänyt sen pintakerrokset marmorikuulillani ja hampaillani ja värikkäillä kivilläni, joista kaikista oli ehkä jo tullut jalokiviä, ja niistä oli kasvanut maan alle vahva, tiheä verkko, joka ei koskaan hellittänyt vaan piti lujasti otteensa ja vartioi meitä. -Shirley Jackson, Linna on aina ollut kotimme Kuinkahan paljon Virginia Woolfin täytyi nostella kiviä […]

Ajatus Ateneumiin, Louvreen tai National Galleryyn menemisestä on ihana: astua koristeelliseen, vanhaan rakennukseen, jonka hämärissä huoneissa on hiljaisia taideaarteita, jotka koskettavat sielua, salaperäisellä tavalla. Taidehistoriallisissa museoissa vieraillaan, jotta nähtäisiin historiaan ja historian yli, ihmisyyden ytimeen, todellisuuteen ja siihen, mikä on todellisuudelta kätkössä. – Silvia Hosseini, Pölyn ylistys Ostettuani museokortin, vierailuista on tullut vapautuneempia. Voin kävellä […]

Puiden lehtien värjäytyessä oransseiksi, punaisiksi, ruskeiksi, alkavat lähes huomaamatta houkuttaa rikosmysteerit sateisilla Tukholman kaduilla, mystiset kartanot salasiipineen, ullakkoineen sekä kauhun ja romantiikan kietomat goottitarinat. Onkin harvinaisempaa, että olen tänä syksynä käännellyt sivuja nostalgian tunteissa ja toisaalta ajatellut etten ole aikoihin ollut niin kiinni tämän päivän puheenaiheissa ja ilmiöissä kuin hetkeen. Olen lukenut sarjakuvia! Meillä(kin) lapsuudessa […]

Kun himoitsee vuosia ihanan runsaita hotelliaamiaisia, varsinkin silloin kun saa Budapestissä maailman karmeimman aamiaisen tai lauantaiaamuna kotona tarjolla on liian kauan pussissa viihtynyt leipä eikä kahviin maitoa, yllättyy tuumittuaan lautasensa kokoelmaa sen suppeudesta ja toisteisuudesta. Kesälomalla hotelliaamiainen, vähättelemättä mutta silti toteamalla vain, että ketjutarjonta, tuotti pettymyksen. Se ei maistunut juuri miltään eikä siinä ollut mitään […]

Instagrammin kirjayhteisössä alkoi elokuun viimeisen viikon ajalle haaste nimeltä #raivolukeminen. Jotkut käyttäjistä keksivät termin ja moni siihen samaistui. Vaikka kuinka lukemista rakastaa, vaikka kuinka se veisi turvaan tai seikkailuihin, vaikka kuinka se sivistäisi ja inspiroisi ja vaikka kuinka se toisi lohtua, keskeneräisten pino tuppaa kasvamaan. Siitä voi päätellä mistä ”keskeneräisten klubi” on saanut nimensä. Osa […]

Tavallinen, vakosamettihousuinen mies. -Gösta Sundgvist Välivuonna -blogin Anna (klik!) kutsui meitä kanssabloggaajiaan nostamaan esiin tavallisuutta ja pohtimaan sitä kuinka sosiaalinen media lyö välillä jarruja ja paineita omasta elämästä nauttimiseen. Niin hullulta kuin se kuulostaa, olen narauttanut itseni kerta jos toinenkin selaamasta miten toisten arki pienissä neliöissä ja tarinoissa esiintyy ja antanut itseni kokea, etten ole […]

Netflixin tv-sarjojen kuvaukset ovat kuivia ennenkuin on nähnyt sarjan ja hulvattomia kun on nähnyt. Parantumatonta syöpää sairastava kemianopettaja päättää ratkaista taloushuolensa keittelemällä amfetamiinia häirikköoppilaansa kanssa. Aivan älyttömän kuuloinen, mutta Breaking Badin katsottuaan voi todeta, että noinhan se lyhyesti ja ytimekkäästi todella menee. Entäpä tämän hetken bingaussarjani, Dead to me. Äkkipikainen leski jahtaa yliajajaa, joka vei […]