Ajatuksia naistenpäivänä: #somelempeys ja yhteistyön tärkeys
”Nainen ei ole naiselle susi”, kirjoitti Lily-bloggari Anna Vihervaarasta vastikään blogissaan ja toimituksessa lanseerattiin aiheeseen liittyen #somelempeys. Käy ihmeessä lukemassa tämä kyseinen blogipostaus täältä. Mainio postaus, olen aivan samaa mieltä ja allekirjoitan kyllä kaiken! Hyviä pointteja ja hyvin sanottu, Anna!
Ainoastaan otsikon lause ”nainen ei ole naiselle susi” sai minut kohottamaan kulmakarvojani. ”Ai ei vai?” ajattelin heti. Oman kokemukseni mukaan joskus nainen nimenomaan sitä kyllä naiselle on. Susi. Tämä on kovin valitettavaa ja harmillista ja olen täysin vakuuttunut siitä, että näin ei tarvitsisi kuitenkaan olla. Näin ei saisi olla. Eihän näin läheskään aina toki ole, mutta silti vielä liian usein.
”Me pystymme yhdessä luomaan hienoja asioita, me pystymme tekemään suuria. Meillä on sellaista energiaa, jota tämä maailma tarvitsee, niin somessa kuin todellisuudessakin. Lämmintä, rakentavaa, luovaa, feminiinistä energiaa. Käytetään sitä.” Kuinka hienosti sanottu! Kuinka totta!
Osa bloggareistamme täällä Lilyssä tuntuu haikailevan paremman ajan perään, kun ilmapiiri oli lempeämpi, ystävällisempi, kannustavampi, rohkaisevampi ja rakentavampi. Tähän en osaa luonnollisesti ottaa kantaa, sillä olen bloggaajana täysi untuvikko. Aloitinhan vasta blogini täällä vuoden alussa.
Oma kokemukseni on kuitenkin, että edelleen täällä on hyvä henki ja ilmapiiri. Hommaan lähteminen hieman hirvittikin ja huomasin oikein kauhulla odottavani, mitä kaikkia vihapuhekommentteja blogiini ilmaantuisi. Olenhan sen keskustelupalstoilla ja Facebookissakin niin monesti nähnyt. Meno voi usein olla jotain aika eläimellisen villiä ja kaikkea muuta kuin keskustelevaa, rakentavaa ja toista kunnioittavaa. Ilkeilyä, loukkauksia, ihmeellistä päänaukomista, henkilökohtaisuuksiin meneviä hyökkäyksiä, räikeää provosointia… Niin paljon olen minäkin todistanut sivusta tällaista käsittämättömän rumaa ja järkyttävää käytöstä netissä, että pahaa tekee. Välillä, kun näitä juttuja on epäuskoisena lukenut ja meininkiä seurannut, niin usko ihmisyyteenkin meinannut jo järkkyä. Vihapuhetta. Somekiusaamista. Tästä on halunnut pysyä erossa ja kaukana. Kieltämättä ei ollut ensimmäinen ajatus alkaa aktiiviseksi bloggariksi ja millään tavoin olemaan esillä.
Sitten kuitenkin lueskelin toisten blogeja aikalailla laidasta laitaan, mutta tuolloin erityisesti painonpudotukseen liittyviä julkaisuita, ja tein sen päätöksen, että minunkin tarinani ja esimerkkini voi olla arvokas jaettavaksi. Jos päätän sen julkisesti jakaa, se voi antaa jollekulle jotakin. Tämä oli se ajatus, millä tähän touhuun lähdin mukaan huolimatta pelosta, että oman blogin aloittaminen saattaisi minut pistää alttiiksi anonyymeille, henkilökohtaisillekin hyökkäyksille ja varsinaiselle paskasateelle. Vieläkin sitä huomaa pitävänsä sateenvarjoa lähettyvillä, kun jotain, oikeastaan ihan mitä tahansa, julkaisee. Toistaiseksi minut on kuitenkin otettu hyvin vastaan ja minuun on hyvin vähän vielä kohdistunut mitään negatiivista.
Blogin aloituksen seurauksena otin käyttöön pian myös Instagramin, tuon joka bloggaajan elintärkeän työkalun. Koko juttu on vienyt mukanaan ja voidaan sanoa, että olen aivan koukussa! En pidä itseäni mitenkään erityisen huomionkipeänä ihmisenä enkä mielestäni päivityksilläni huomiota kerjää, niin kuin monesti ihmiset bloggaamisen ja instagramaktiivisuuden tulkitsevat. Monestikaan kyse ei ole huomionkerjäämisestä tai itserakkaudesta, vaan jostain ihan muusta. Voin sanoa, että tätä kautta minulle on avautunut kokonaan uusi maailma. Ihana ja ihmeellinen, rikastuttava ja voimaannuttava! Aivan erilainen maailma kuin se vihapuheviidakko ja anonyymien solvaajien ja trollaajien temmellyskenttä, joksi sitä pitkään luulin.
Minullahan ei tosiaan vielä kovin paljon ole seuraajia blogille tai Instagramissa, mutta jo näin lyhyessä ajassa olen päässyt tutustumaan ihaniin uusiin ihmisiin, päässyt heidän elämiinsä kurkistamaan ja saanut ideoita, inspiraatioita, oivalluksia, hyvää mieltä, rohkaisua ja voimaannusta. Blogimaailma ja bloggaajat antavat minulle paljon hyvää. Siksi haluan olla mukana ja parhaani mukaan pistää hyvää eteenpäin ja rohkaista ja innoittaa muita.
Näin julkaisin tänään omassa Instagramissani:
Vaikka kuinka olisi itsenäinen ja työtäpelkäämätön, niin vain on, että parhaisiin tuloksiin pääsemme verkostoituen, yhteistyötä tehden, toisiamme jeesaten, tukien ja kannustaen. Siis tehdään niin!
Instassa tää jotenkin korostuu, mikä on oikeestaan aika antoisaa ja mahtavaa. Oon oikeesti tosi kiitollinen kaikille seuraajille, tykkäilijöille ja kommentoijille ja on ilo myös päästä kurkistamaan teidän elämiinne!
Enimmikseenhän me naiset toistemme touhuja innokkaasti seuraillaan ja mielestäni onkin korkea aika, että alamme puhaltaa yhteen hiileen, autamme toinen toistamme eteenpäin, iloitsemme myös toistemme onnistumisista, sisäistämme sen, ettemme ole toisiimme nähden kilpailuasemissa. Ei toisen menestys yleensä ole itseltä pois. Päinvastoin toisen etu voi olla sinunkin etusi.
Ootte kaikki ihania ja ihana ollu päästä mukaan! <3 ”
Ihanaa naistenpäivää kaikille! <3
Kuvat: Tanja Burtsoff ja pixabay, werner22brigitte