Tag: lukeminen

The Book Lovers’ Companion – What to Read Next

The Book Lovers’ Companion – What to Read Next

Menin ostamaan yhtä kovakantista kirjaa. Mukaan tarttui myös kaksi pokkaria. Sellaista on Akateemisessa kirjakaupassa, Helsingin keskustan houkuttelevimmassa paikassa. Koen erityistä houkutusta vieraskielisiä pokkareita kohtaan, vaikken yleensä edes lue niitä. Ne ovat vain niin värikkäitä, kauniita, oivaltavia, usein hyvin herkullisen näköisiä… Ja tästä nyt ostamastani ja tällä kertaa jutun aiheena olevasta kirjasesta luulen  ja toivon tiedän olevan […]

Mitä luet tänä syksynä? Mitä kirjaa odotat eniten?

Mitä luet tänä syksynä? Mitä kirjaa odotat eniten?

Syysviimaa vastaan kannattaa varustautua jo hyvissä ajoin tukevilla kirjapinoilla, eikö? Olen viime aikoina huomannut tuon tuosta klikkailevani kirjatilauksia verkossa, ja tällaisen pinon olen saanut haalittua. Tänä syksynä aion lukea englanniksi, se on syksyn lukemisteemani! Olen yllättänyt itseni. Luin ensin Lessingiä, ja nyt olen hyvää vauhtia Haruki Murakamin The Wind-up Bird Chroniclen kimpussa. Ostin myös Lionel […]

Mistä on hyvät sadut tehty? Helena Sinervo: Prinssi Ahava ja riipuksen arvoitus

Mistä on hyvät sadut tehty? Helena Sinervo: Prinssi Ahava ja riipuksen arvoitus

Postilaatikosta löytyi Helena Sinervon Prinssi Ahava, uusi satufantasiateos (Wsoy, 2012). En yleensä lue tämän genren kirjoja enkä muutenkaan seuraa erityisemmin lasten tai nuorten kirjallisuutta, vaikka toki lasten ja nuorten lukeminen on minusta tärkeä ja kiinnostava aihe. En vain tunne juurikaan kouluikäisiä lukijoita ja koska en itse aikoinani harrastanut melkein ollenkaan nuortenkirjallisuutta, en ole etsiytynyt ”alle […]

Koko lailla kirjallisesti

Kenelle kirjoja ja kirjakritiikkejä kirjoitetaan?

Törmäsin viikonloppuna kolumniin, joka sai minut hämmentymään perinpohjaisesti.  Tuula-Liina Varis, kirjailija ja Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja, kirjoittaa Kansan Uutisten sivuilla tärkeistä asioista, kuten kulttuurikritiikin arvostamisesta ja kirjailijoiden, kriitikoiden sekä freelancer-kirjoittajien usein kehnosta asemasta. Hämmennykseni ei kohdistunut koko kolumniin Sukupuutto vai nälkäkuolema, vaan kohtaan, jossa viitattiin kirjaan ja sen yleisöön: Jokapaikanhöylät ovat todellakin ottaneet spesialistien paikan ainakin […]

Koko lailla kirjallisesti

Novelleja. Miksi? Miksei?

Ne on sekavia.Ne loppuu liian pian.Ne on hankalia.Niistä ei saa otetta.En tiedä, mitä ne ovat.Luen niitä periaatteessa, mutta…Kuka kirjoittaa hyviä novelleja?   Tällaisia vastauksia sain, kun tein pienimuotoisen gallupin novellien lukemisesta. Idean siihen sain paitsi tänä keväänä lukemistani hyvistä novellikokoelmista – viimeisimpänä Hunajaa ja tomua, josta kirjoitin eilen – myös Nuoren Voiman Liiton tulevasta novellihankkeesta. […]

Ensi viikonloppuna luetaan Märta Tikkasta!

Ensi viikonloppuna luetaan Märta Tikkasta!

  Jipii, ensi viikonloppuna luetaan Märta Tikkasta! Laskin kaikki kimppalukukirjailijoille annetut äänet, ja Tikkanen voitti Eeva Tikan täpärästi. Olen hyvin tyytyväinen, sillä omistan melkein kaikki Tikkasen teokset ja ihailen häntä kirjailijana ja ihmisenä, mutten ole lukenut häntä vähään aikaan, etenkään vanhempaa tuotantoa. Sääntöjä ei ole, muuta kuin että tervetuloa mukaan kaikki halukkaat ja tutustukaa Tikkasen […]

Koko lailla kirjallisesti

Ketä haluaisit lukea yhdessä? Äänestä kimppalukuviikonlopun kirjailijaa

Jaoin jokin aika sitten blogini Facebook-sivun kautta Book Riotin artikkelin The Toni Morrison Survival Guide. Se kertoo kollektiivisesta Toni Morrison -lukupäivästä ja sen seuraksena tehdyistä Morrison-lukuohjeista. Kuulosti mukavalta ja kiinnostavalta, joten intouduin kyselemään, ketä suomalaista kirjailijaa voisi lukea yhdessä. Sain vastauksina seuraavat:   Monika Fagerholm Eeva Tikka Minna Canth Itse haluaisin lukea yhden teemaviikonlopun ajan kollektiivisesti […]

Joyce tulee kaupunkiin

Joyce tulee kaupunkiin

Sairauden leimaa vuodesta 2012 vastustanut nuori (aikuinen? olenko..jonain päivänä). Viimeiset 5 vuotta on melko sumuisia ja aukkosia. Masennus ei muista onnea, onni ei muista huonoa oloa ja sillä vuoristoradallahan sitä ollaan. Iha ku joku erottiinen vuoristorata ois yhistetty kauhujen peilitaloon. Miettikääpä millanen kyyti se on.

Kalenterin mukaan ikää on 27 vuotta, vuosi pitäs ottaa lisää mittariin loppu vuodesta. Ja mitä olen elämälläni saanut aikaa. Tuntuu, että alan elää elämää nurin päin, kun nyt pitää niistä peruskoulun aikasista asioista alkaa tosissaa oireilee, nyt pää ei niitä sitten kestä!? Miten lapsi pystyi ne käsitteleen ja aikuinen ei?? Ketäpä ei ois kiusattu, kukapa ei ois halunnu kuolla 5.lk:lla kiivetessään portaita ylös omaan luokkaan.. Niin helppo olisi kompastua. The same old song we all have heard, over and over again. Niin ja se huono äiti-tytär-suhde. Mutta kuitenkin halaava ja niin rakastava perhe. Taloudellisesti auttavat edelleen, ei tarvi persettä myyä.. Mutta kun ei vaan osattu kohata mua niinkuin oisin halunnu. Miksi äiti ei osaa lukea ajatuksia?