Kirjayhteisö on puhunut: 10 parasta kotimaista teosta 2000-luvulta
Vastapainoksi Helsingin Sanomien 2000-luvun 100 parasta kotimaista kirjaa -listalle @akiespa teki hienon työn ja valtavan urakan kerätessään kirjagramin sata parasta teosta. Kirjasomettajat äänestivät suomalaisia kirjoja, jotka @akiespa kokosi yhteen. Alla on kirjallisuuden ystäviltä saatujen tulosten top 10 – kommenttien kera.
10. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Kirja on ollut mielessä pitkään – kyllähän se pitäisi lukea! Olen pitänyt monista Westön kirjoista, ja tämä taitaa olla jo klassikon asemassa. Täytyy nostaa romaani lukulistalla korkeammalle nyt, kun sijoitus kymmenen parhaan joukkoon kielii jostain erityisestä.
9. Iida Rauma: Hävitys
Koulukiusaamisesta eli -väkivallasta kertova teos on hengästyttävä ja vahva, ja sen lukeminen jättää jäljen. Ei ole ihme, että sitä arvostetaan!
8. Elina Pitkäkangas: Sang
Fantasiaromaani on nykykirjallisuuden taidonnäyte, todellakin! (Itse olisin karsinut siitä hieman väkivaltaa pois.)
7. Maria Turtschaninoff: Suomaa
Suomen historia ja runollinen (mutta ei liian) tyyli sekoittuvat upeasti toisiinsa – Suomaa on paikkansa listalla ansainnut.
6. Ulla-Lena Lundberg: Jää
Olen lukenut Lundbergiltä Marsipaanisotilas-teoksen, josta en kovin paljon pitänyt. Lukemisesta on tosin kauan, enkä osaa enää määritellä, miksi kirja ei ollut makuuni. Jää on kuitenkin niin monen rakastama romaani, että ehkä voisin antaa sille tilaisuuden – jonain päivänä.
5. Anni Kytömäki: Margarita
Kytömäki saa aikaan pelkkää priimaa. Kun suljin Margaritan kannet viimeisen sivun jälkeen, olo oli lumoutunut ja vaikuttunut. Myös saman kirjailijan Kivitasku sai aikaan samanlaisen olotilan. Mirabilis-uutuutta olen toistaiseksi boikotoinut tekoälyllä tuotetun kannen vuoksi, mutta ehkä senkin vuoro vielä tulee.
4. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Kieltämättä ihmettelen teoksen sijoittumista näin korkealle! Kirja ei ole huono, mutta se on sekä fyysisesti että kaunokirjallisesti ohut. Siinä on tärkeä aihe, mutta minuun romaani ei tehnyt vaikutusta.
3. Sofi Oksanen: Puhdistus
Puhdistus on moderni klassikko, kyllä se niin on.
2. Iida Turpeinen: Elolliset
Toistan itseäni: Elolliset on mestariteos. Parhaimpia kirjoja, mitä olen ikinä lukenut. Surullinen mutta upea samaan aikaan. Olisi ansainnut paikan ykkösenä.
1. Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Epäsuosittu mielipide: en tykännyt Karilan esikoisesta yhtään! Teos oli murteineen ja peijooneineen pelkästään ärsyttävä. Olisin hyväksynyt ensimmäiselle sijalle melkein minkä tahansa muun kirjan mutta en tätä. Sydämeni itkee verta, mutta kirjayhteisö on puhunut.
Mitä mieltä sinä olet top kympistä? Mitä omalle listallesi kuuluisi?
Kiitos, kun jaoit tämän! Minusta (kuten joku jo mainitsikin) listalta puuttuu Sinun, Margot -teos. SE on yksi upeimmista kirjoista, joita olen lukemnut ja kuunnellut.
Näistä listan kirjoista on lukematta aika iso osa. Myönnän, osa niistä ei kiinnosta yhtään. Osan sen sijaan olen jo kirjannut omalle lukulistalleni.
Minna
Näinhän se on, kirjamakuja on monia, ja hyvä niin! Monesti kyllä kiinnostun teoksesta, jota toistuvasti kehutaan, kuten nyt tämä Sinun,Margot alkaa houkutella.
Ehkä törmään johonkin listan romaaniin myöhemmissä lukukoosteissasi. 😊😉
Listalta puuttuu mielestäni Jussi Valtosen ”He eivät tiedä, mitä he tekevät”, Tommi ”Kinnusen Neljäntien risteys” ja Riikka Pulkkisen ”Viimeinen yhteinen leikki” sekä Meri Valkaman ”Sinun Margot”.
Kaikkia tuossa kymppilistalla olleita en ole lukenut, joten vaikea sanoa, mikä sieltä olisi pitänyt vaihtaa pois.
Ehkä myös joku Joel Haahtelan teos olisi ansainnut paikan.
Kiistattomin listalle kuuluva on kyllä ehdottomasti ”Elolliset”- suosittelisin sitä kaikille lukijoille sukupuolesta riippumatta iästä 15+ eteenpäin.
Iida Rauman Hävitystä en ole uskaltanut lukea- aihe aiheuttaa niin voimakasta avuttomuutta, kun mitkään KivaKoulu viritelmät sun muut ei muut ei taida kiusaamisväkivaltaan tehota ja kärsimys vaan muuttaa muotoaan ikäryhmästä toiseen.
Mietin myös, mitä omalla listallani olisi, ja Kinnusen Neljäntienristeys kuuluisi sille ehdottomasti. Riikka Pulkkiselta nostaisin esiin Rajan. Valtosta ja Valkamaa en olekaan vielä ehtinyt lukea.
Elollisten yleisestä arvostuksesta olen todella iloinen – että niin moni näkee sen merkityksen! Uskon, että se on kirja, joka saa vielä monia uusia lukijoita.
Ymmärrän, että et ole Hävitystä halunnut lukea. On todella ihmeellistä, että kiusaaminen säilyy kouluissa vuosikymmenestä toiseen. Todennäköisesti lähes joka luokassa on joku, joka joutuu uhriksi.