10 joulufaktaa
1. Pidän vihreistä kuulista. Todella paljon.
2. Sen sijaan inhoan Pandan juhlapöydän konvehteja. Paitsi että niissä on vain kaksi hyvää suklaata (suklaacrisp ja vadelmamarmeladi), ne myös kertovat, että lahjan antajan panostus on ollut 0 %. Siitä vain marketista kolme yhden hinnalla -paketteja kymmenen, ja tuttavien joulumuistamiset on ratkaistu. Peukku alas.
3. Maailman parhaat karjalanpiirakat tekee Annen pieni piirakkapuoti Hankasalmella. Että tiedoksi vain, jos siellä päin liikutte.
4. Syön riisipuuroa vain jouluaattona. Lopun ajan puuroriisipussi pölyttyy kaapissa. Voitaisiinko puuroriisiä myydä desin pakkauksissa?
5. Olen huono ostamaan lahjoja. Yleensä valmistan makeisia, glögiä tai joulumysliä ja annan niitä joulutuomisina. Joskus ostan laadukkaita herkkuja markkinoilta tai kivijalkakaupoista ja kokoan niistä lahjakassin. Yhtenä jouluna valmistin saippuaa, mutta se kokeilu jäi yhteen kertaan.
6. Minussa on sen verran lasta jäljellä, että tykkään avata lahjoja. Ihania lahjoja ovat kirjat, itse tehdyt käsityöt, syötävät ja juotavat, mutta kaikesta paketista paljastuvasta on kyllä iloa (paitsi juhlapöydän konvehdeista).
7. Aaton vietämme kotona. Teen joka joulu eri menyyn jouluillalliselle.
8. Olen kuitenkin oppinut, että ruokalistasta ei kannata rakentaa liian työlästä. Olen kerran touhunnut koko aaton keittiössä, enkä halua toistaa sitä joulua.
9. Parasta pipareiden leipomisessa on piparkakkutaikinan syöminen. Taikinan täytyy olla itse tehtyä, koska valmistaikina maistuu karmealta.
10. En ymmärrä joulutorttuja. Voitaikinaa ja hilloa… nam? Tosin täytyy myöntää, että uusi Pihlaja-marmeladi teki tortuista ihan maistuvia.
10 joulufaktaa -haaste on kiertänyt useissa blogeissa. Niitä on ollut kiva lukea jo marraskuun puolella ja fiilistellä joulua.
Konvehteista oon ihan samaa mieltä, sekä piparkakkutaikinasta. Mutta riisipuuroa tulee kyllä keiteltyä ainakin kerran kuussa vuoden ympäri.
Kiva että teit tämän.
Minäkin usein lupaan itselleni, että nyt useammin riisipuurokattila tulille, mutta jotenkin se aina jää. 😕
Veit aivan sanat suustani Juhlapöydän konvehtien suhteen! 😀 Juuri niin: ei kovin hääppöistä suklaata, joka vieläpä viestii, että EVVK, ostin kympillä kolme.
Minulla on pienimuotoisia Juhlapöydän konvehti -traumoja lapsuudesta lähtien, ja sain tässä taannoin uuden trauman vanhojen jatkoksi. Nimittäin eräs tuttavani esitti minulle kuningasajatuksen: kun hänellä on näitä ylimääräisiä Juhlapöydän konvehti -rasioita, niin minähän voisin ottaa ne ja tarjota asiakkaille! APUA. Vastasin jotakuinkin ”ohmhmmmyngh”. En todellakaan voi tarjota asiakkailleni mitään tuollaista, koska se vaikuttaisi lähinnä keljuilulta, mutten keksinyt mitään kohteliasta tapaa sanoa sitä – varsinkin kun arvelin, että kyseisen henkilön jäljiltä moinen rasia voi löytyä omastakin joulupaketistani… 😀 Olipahan erinomaisen kiusallista.
Voin kuvitella tilanteen! 😄 En haluaisi minäkään antaa näitä konvehteja eteenpäin, koska kokisin sen viestivän täydellisestä välinpitämättömyydestä. 😄 Toki voihan joillekin Juhlapöydän konvehtirasia olla joulun rakkain perinne ja sitä myöten arvostettu lahja…
Traumoja täälläkin mm. eräältä joululta, jolloin muistelen saaneemme peräti yhdeksän Pandan rasiaa, jotka kohosivat sitten pöydän nurkassa epätoivottuna pinona. 😬
Voi ei, yhdeksän rasiaa?! Melkoinen pahan mielen torni varmastikin…
Juhlapöydän konvehtien eteenpäin antaminen on tosiaan aika vaikeaa, paitsi ehkä tarkkaan valituille asiakkaille/työkavereille/tuttaville – viestin ollessa suunnilleen: hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta 2023, kaukana minusta, kiitos. 😀
Vakavasti sanoen, ehkä ei-toivotut suklaarasiat voisi laittaa eteenpäin esimerkiksi asettamalla ne työpaikan kahvipöydälle. Silloin niitä ei ole suunnattu kenellekään ja (ainakin riittävän isossa) työyhteisössä on luultavasti joku, joka niistäkin tykkää… tai on kahvitauolla vain todella nälkäinen. 😀
Konstit on monet konvehdeista eroon hankkiutuessa. 😄 Joskus olen tehnyt niistä suklaakakkua, mutta se ei toiminut kovin hyvin. Siis työpaikan kahvipöydälle!