Valkokankaan herkkuja: kirja elokuvien ja ruoan ystäville

Jari Keräsen ja Timo Malmin Valkokankaan herkkuja on kiehtova keittokirja. Se esittelee kaksikymmentä elokuvaa ja jonkin niihin liittyvän ruoan. Kaikki elokuvat ovat sellaisia, että ruoka on niissä keskeisessä roolissa, ja joukossa on sellaisia klassikoita kuin Kummisetä ja tuoreempia suosikkeja niin kuin Pieni suklaapuoti.

Kun sain teoksen aikoinani lahjaksi, vietin kokkailu-elokuvahetkiä useinkin. Katsoin Pienen suklaapuodin ja valmistin chilikaakaon. Vuokrasin Kinkkua, kinkkua! -elokuvan, joka nautittiin espanjalaisen perunamunakkaan kera. Tutustuin Paistetut vihreät tomaatit -leffaan ja — arvaatte varmaan, mitä paistui pannulla.

Kun nyt tartuin teokseen tauon jälkeen, suunnitelmissani oli samanlainen toteutus: elokuva ja sen henkeen valmistettu ateria. Mutta vaikka miten kuvittelisi kaikkien maailman elokuvien löytyvän suoratoistopalveluista tai vähintäänkin Yle Areenasta, sain huomata, että kovin moni leffa ei ollutkaan katsottavissa. Ei Ranskalainen illallinen, ei Kokki, varas, vaimo ja rakastaja, ei Dinner Rush… Sainpahan muistutuksen siitä, miksi Blu-Rayt kannattaa säästää!

Lopulta huomasin kirjassa esitellyn Frankien & Johnnyn olevan vuokrattavissa YouTubessa.* Elokuva sijoittuu newyorkilaiseen dineriin, jossa Frankie (Michelle Pfeiffer) tarjoilee ja johon vankilasta vapautunut Johnny (Al Pacino) pestautuu. Johnny tekee mahtavia munakkaita ja tonnikalavoileipiä: ”Tonnikalaleipäni ovat maankuuluja. Hieron tonnikalaa sormieni välissä, kunnes se on ihan pehmeää.”

Leffassa on klassinen kuvio: mies piirittää naista, jolla on traumoja, joiden vuoksi tämä ei voi luottaa mieheen. Frankie onkin menneisyytensä uhrina harvinaisen hankala ihminen, mutta Johnny roikkuu tämän ympärillä suorastaan stalkkerimaisesti (esimerkiksi vakuuttaa jo yhden yön jälkeen rakastavansa naista ja tunkee keilailuiltaan, johon häntä ei ollut kutsuttu). Vaikka sekä Pfeiffer että Pacino ovat loistonäyttelijöitä, jotain valkokangasparin kemiasta jää silti puuttumaan.

Oli kuitenkin virkistävää katsoa välillä ”vanhempia” elokuvia (Frankie & Johnny on vuodelta 1991). Ruoan lisäksi leffassa on kiinnostavaa yksi keskeinen miljöö, Frankien asunto, joka vaikuttaa uskottavalta New York -kämpältä. Se on rähjäinen ja niin pieni, että öisin ennen nukkumaan menoa levitetään nukkumapaikaksi vuodesohva, joka täyttää asunnon ainoan huoneen.

Kirjassa elokuvan kohdalla on mainitun tonnikalaleivän resepti, mutta minä huijasin vähän. En oikein välitä tonnikalasta, mutta päädyin tekemään kolmioleipiä kurkku-tuorejuustotäytteellä. Ne tuovatkin sitten mieleen jo britit ja afternoon tean, mutta mitäpä tuosta…

*Tämä ajastaan jäljessä oleva opettaja sai vasta jouluna selville, että YouTubesta voi vuokrata tai ostaa elokuvia. Sitä ennen olin sinnikkäästi vakuuttanut opiskelijoille, että kaikki YouTubesta katsottavissa olevat elokuvat ovat siellä laittomasti. :D