Vain 20 prosenttia naisista ja pienempi osa miehistä yltää ravintosuositusten mukaiseen kasvisten syöntiin. Joku hyvinvointialan ammattilainen kritisoi taannoin 800 gramman päiväsuositusta utopistisena, sillä puolikin kiloa tuppaa epäonnistumaan. Mutta kasviksia saa lautaselle kyllä oikeastaan aika helposti, kun niitä sisällyttää osaksi joka ateriaa. Pääruoan voi valmistaa vihanneksista ja lisätä siihen proteiininlähteen. Kasviksia syömällä kukaan ei ole lihonut, […]

Japanissa eläkkeelle jäävä mies voi olla vaimolle epätoivottu roska.

Mikähän minua vaivaa, kun luen koulumaailman kauheuksia kuvaavaa Riika Ruottisen Wilmanpilaajaa kesälomalla? Sarjakuvateos nimittäin saa aikaan huonon olon, niin surkeasti sen päähenkilöllä on asiat. Teoksen alussa opettajat marssivat koulun käytävällä kuin muurahaiset jonossa. Ruottinen on vanginnut kuvaan tutun tunnelman hetkestä, kun opet palaavat lomilta ja lukuvuoden suunnittelu käynnistyy. Vaihdetaan kuulumisia, ollaan vielä ruskettuneita ja kesämekoissa, […]

Tuntuu, että ”kaikki” ovat jo lukeneet Alex Schulmanin teoksen Polta nämä kirjeet, johon minä vasta vuosien hypetyksen jälkeen tartuin. Sain huomata, että kirjaa ei hehkuteta syyttä. Teos alkaa, kun Alex tajuaa, että vaimo ja lapset pelkäävät häntä. Mistä on peräisin tämä raivo, jonka ympärillä perhe joutuu kulkemaan varpaisillaan? Alex palaa lapsuudenmuistoihinsa, vaarin ja mummin kotiin, […]

Tea Mäkipereen Etelään lentävä ruutana on kokoelma lasten hauskoja koevastauksia. Huvittaviahan ne ovat, ja toivon, että kukaan ei niille nauramisesta pahoita mieltään. Keräsin alle muutaman oman suosikin. 1. ”Kerro sammakkoeläimestä. V: Ui sammakkoa. Hyppii.” 2. ”Mikä eläin: Tämä harmaa ja vaatimattoman näköinen lentäjä tulee laulun mukaan vieraisille jouluaamuna. V: Hei, tää on helppo! Mä tiedän! […]

”Kuka näitä lakeja oikein kirjoittaa?”
”Miehet. Toisia miehiä varten.”

Maaria Ylikangas kehottaa Kritiikistä-teoksensa lopussa kirjoittamaan kirjastaan kritiikin: tähdittämään, kertomaan, kontekstoimaan, viihdyttämään lukijaa.  Tähdittäminen on suhteellisen helppoa, neljä tähteä. Jotkin loppupuolen luvut tuntuvat irrallisilta, ja ne hajottavat kokonaisuutta, mutta muuten Kritiikistä on nautinnollista luettavaa.  Mutta entä lukijan viihdyttäminen? Se on vaikeaa, joten ehkä vain kerron, miten mukavaa on lukea, kun alansa tiukka ammattilainen kirjoittaa aiheestaan. […]

Latteita, huonoja, liian pitkiä tai kuluneita — sellaisia runoja löysin netistä, kun aloin etsiä baby shower -korttiin sopivaa tekstiä. Toiveissani oli jotain Eeva Kilven runojen kaltaista: jotain samastuttavaa, jotain oivaltavaa kauniisti muotoiltuna. Googletin jopa ”Eeva Kilpi vauvaruno”. En saanut korttiin sopivaa kirjoitusta sillä haulla, mutta niin monta Kilven viisasta runoa luin, että päädyin seuraavana päivänä […]

Sinclairien upea, rikas, etuoikeutettu perhe, joka asuu kesät omalla yksityissaarellaan. Isoisä, joka hallitsee lapsiaan ja lapsenlapsiaan kuin Logan Roy konsanaan. Sinclairien nuoren polven esikoinen Cadence, joka ennen oli kaunis ja vahva, nyt heikko ja sairas. Hän ei muista mitään onnettomuudesta, joka muutti hänen elämänsä. Tässä on E. Lockhartin teoksen Me olimme valehtelijoita lähtökohta. Mysteeri on […]

E. Lockhartin Valehtelijoiden saari (suom. Riina Vuokko, 2022) on Me olimme valehtelijoita -kirjan esiosa, joka kertoo edeltävän sukupolven tarinaa. Kertojana on Carrie, rakkautta janoava ja ulkopuolisuutta kokeva tyttö, joka leikkauksen jälkeisessä kipulääkepöhnässä selvittää perheensä salaisuuksia. Ja aikamoinen perhe se onkin: ”Olla Sinclair, nauttia kaikesta siitä turvasta ja hyvästä asemasta, jonkakova työmme jalikainen rahamme jaansaitsemattomat etuoikeutemme […]