Candace Bushnell: Sinkkuelämää — mistä kaikki alkoi?

Rakastan Sinkkuelämää-sarjaa. Rakastaisinko Candace Bushnellin samannimistä kirjaa, josta kaikki sai alkunsa? 

Äänikirja on saanut Bookbeatissa 2,7 tähteä, mikä ei lupaa hyvää.  

Teos alkaa kuitenkin ihanan tutusti. Aloituskohtaus on tismalleen sama kuin tv-sarjassa: tarina naisesta, joka luulee useiden merkkien perusteella olevansa vakavassa suhteessa mutta joka tulee kuitenkin hylätyksi. Rakkauselämää New Yorkissa. 

Kirja muistuttaa muutenkin rakenteeltaan paljon sarjan ensimmäisiä jaksoja, joissa Carrie tutkii newyorkilaisten käsityksiä seksistä ja seurustelusta. Sinkkuelämää-sarjan alkupuoli ei tosin ole koskaan kuulunut suosikkeihini, koska se marssittaa valokeilaan epämiellyttäviä ihmisiä, joiden arvot poikkeavat vahvasti omistani.  Myöhemmin jaksojen tyyli muuttuu, ja sarjasta tulee se, jollaisena sitä rakastan. Kirja sen sijaan on täynnä aika tympeitä tyyppejä alusta loppuun. 

Tuttuja nimiä on: Carrie, Samantha, Charlotte, Miranda, Kiho, Skipper ja Stanford mainitaan kaikki. He vain eivät ole samanlaisia kuin sarjassa. Luonne, ammatti ja ulkonäkö poikkeavat totutusta, mitä nyt Kiho kirjassakin polttelee sikaria ja pelaa golfia. Hahmot ovat kuitenkin todella ohuita ja pinnallisia, ja kerronta keskittyy lähinnä kuvaamaan tapahtumia, ei niinkään henkilöiden sisäistä maailmaa.  

Yksinkertaisten lauseiden välistä käy silti selväksi, että kukaan henkilö ei ole kovin miellyttävä persoona. Carrien ja Kihon suhde on yhtä toksinen kuin sarjassa, ja Carrie itkeä vänisee Kihon käytöksen takia tämän tästä. Henkilöt juovat, tupakoivat ja käyttävät huumeita korostetun paljon. 

Ei voi kuin ihmetellä, miten pitkä matka kirjasta on sarjaan. Tv-sarjan henkilöillä on lihaa luiden päällä — he ovat aitoja, pidettäviä, samastuttavia hahmoja. Telkkarin Sinkkuelämää on käsikirjoittamisen taidonnäyte: puolen tunnin jaksoissa neljän hengen napakat tarinat yhtenevine teemoineen. Bushnellin teksteissä taas ei usein ole pointtia ollenkaan. 

Vastaus alun kysymykseen siis on, että ei, en rakasta Sinkkuelämää-kirjaa. Olisin kyllä mielelläni rakastanut.