Koiranpentu tuli taloon

Heinäkuu oli hyvä lukukuukausi, kunnes… pieni suomenpystykorvan riiviö saapui taloon.

Lähes jokainen, joka on joskus omistanut koiranpennun, todennäköisesti tietää, mitä tarkoitan. Yhtäkkiä vuorokaudesta katosi useita tunteja, ja pikku raggaria paimentaessa tulee oikeasti hiki. Kulmain alta luotu suloinen nappisilmäkatse kätkee taakseen tuhottoman määrän energiaa.

En valita, päivittelen vain. Pentuaika on hauskaa ja saa aikaan loputonta leperrystä ja naurua. Odotan kyllä myös sitä hetkeä, kun pennusta on kasvanut aikuinen lenkkikaveri.

Toivottavasti ennen sitä saan kuitenkin muutaman kirjan luettua — ja niistä blogipostauksen tehtyä.