Kirja osana jouluperinteitä
Tänä jouluna en keittänyt riisipuuroa.
Olen aika perinteisiin jumiutunut ihminen, ja koska lapsuudenperheessä jouluaaton lounaalla syötiin riisipuuroa, olen halunnut jatkaa tapaa joka vuosi.
Ja sitten se puuroriisipussi jää kaappiin, ja vuoden päästä tutkailen päivämääriä ja mietin, uskaltaako sitä vielä käyttää. Totesin, että ei ole kovin käytännöllinen perinne tämä, ja niin jäi maidon pohjaan polttava traditio ensimmäistä kertaa väliin.
Puuroperinteestä oli helppo luopua, mutta yhtä en tahdo jättää ikinä. Kuusen alla odottaa yleensä vähintään yksi kirjapaketti, ja yksi aaton parhaista jutuista on se, kun lahjakirjaa saa alkaa lukea.
Tällä kertaa jouluyön lukemistoon pääsi Natasha Lesterin Diorin salaisuus.
Lester ei ihan päihitä yhtä suosikkikirjailijaani, Kate Mortonia, mutta hyvin lähelle hän pääsee. Eri aikatasoja, vuosikymmeniä säilytettyjä salaisuuksia, historiallisena kontekstina toinen maailmansota — näistä aineksista rakentuu vetävä lukuromaani.
Skye Penrose on vuonna 1939 ensimmäisiä Royal Air Forcen naislentäjiä. Veri vetää taivaalle, vaikka lentävät naiset kohtaavat paljon vastustusta. Myös lapsuudenystävä Nicholas on lentäjä, ja lentojen välissä Skye joutuu pohtimaan suhdettaan häneen. Jos heidän suhteensa on enemmän kuin ystävyyttä, miksi mies suhtautuu häneen niin tylysti? Entä miksi Nicholasin kihlattu Margaux tuntuu vähät välittävän sulhasensa tunteista Skyeta kohtaan? Sodan edetessä kolmikon tiet risteävät usein, ja natsi-Saksan aiheuttamista kauhuista joutuu kärsimään heistä jokainen.
Skyen elämän käännekohdissa häälyy myös pikkusisko Liberty, joka pelkää hylätyksi tulemista niin paljon, että käyttäytyy muita kohtaan kammottavalla tavalla. Liberty pääsee inhokkilistalleni kakkoseksi heti Sovituksen Brionyn jälkeen. Siskolla on toki ansionsa: hän on piilossa uhrautuvainen, rohkea ja rakastava. Minun on silti vaikea ymmärtää sitä logiikkaa, joka saa sisaren sivaltamaan ilkeyksiä ja esimerkiksi sabotoimaan Skyen tavaroita.
Vuonna 2012 muotikonservaattori Kat Jourdan löytää isoäitinsä Margaux’n mökiltä arvokkaita Diorin leninkejä. Kun toisen maailmansodan aikaisia naisvakoojia tutkiva kirjailija Elliot ottaa häneen yhteyttä, Katin on otettava selvää, miksi isoäiti on vaiennut menneisyydestään.
Historian naislentäjät ovat kiinnostava, vähän puhuttu aihe, joten oli jännittävää hypätä päähenkilön kanssa Spitfiren ohjaimiin. Lester on lainannut monia kirjan tapahtumia tosielämästä, ja opin muun muassa, että lentokykyä määrittävää lääkärintarkastusta varten naisten piti riisuutua — mikä sekin oli ehkä pienin niistä epäoikeudenmukaisuuksista, joita naiset joutuivat kohtaamaan.
Lentäminen on myös tuore näkökulma toista maailmansotaa käsitteleviin kirjoihin, sillä monet niistä sijoittuvat keskitysleireihin tai miehitettyyn Ranskaan. Diorin salaisuudessa käydään kyllä molemmissa, mutta suurimmaksi osaksi tapahtumapaikkana on Englanti tai yläilmat.
Salaisuudet selviävät lopussa tyydyttävästi ja katemortonmaisesti, mutta päähenkilön toiminta elämää suuremmassa rakkaustarinassa jäi silti ihmetyttämään. Hypoteettisesti ajateltuna olisin itse tehnyt erilaisia ratkaisuja, ja siksi Skyen valinnat ja perustelut tuntuivat hieman epäuskottavilta.
Tunnelmani 500 sivun jälkeen on silti ennen kaikkea haikea ja vaikuttunut.
