Heinäkuun saldo: kuusi luettua paperikirjaa ja yksitoista kuunneltua äänikirjaa.
Luetut
Hargla: Apteekkari Melchior ja pyövälin tytär. Näppärästi rakennettu keskiaikainen murhamysteeri!
Peake & Rosenberg: Korsetti ja krusifiksi. Vaikutusvaltaisia barokin ajan naisia. Kiinnostava tietokirja itsenäisistä, paikkansa yhteiskunnassa ottaneista naisista 1600-luvulla. Mukana ovat madame de Sevigne, jonka nasevista kirjeistä olen kirjoittanut aiemmin omassa postauksessaan, laupeudensisar Louise de Marillac sekä kurtisaani Ninon de Lanclos. Yleiskuvan lisäksi kirjasta jäi mieleen jännittäviä yksityiskohtia, kuten se, että nunnat saattoivat viedä maallisen elämänsä niin äärimmäisyyksiin, etteivät esimerkiksi huolehtineet henkilökohtaisesta hygieniastaan. Samoissa lakanoissa saatettiin nukkua vuosi, ja voi vain kuvitella, miltä vuodevaatteet sen jälkeen näyttivät ja haisivat. Mukavuuksista kieltäytyjää toisaalta arvostettiin, toisaalta kauhisteltiin.
Waters: Silmänkääntäjä. Tässä kirjassa kaikki kääntyy päälaelleen! Postaus täällä.
Slaughter: False witness. Ei vuotta ilman dekkarikuningatarta.
French: House of Correction. Pahoitteluni sille, jolla oli varaus tähän vankilakirjaan Kouvolan pääkirjastossa ja joka sai odotella sen saamista monta päivää eräpäiväni jälkeen. Olihan teos luettava loppuun. Tabithan puutarhavajasta löytyy murhattu mies, ja koska Tabitha oli paikalla ja hänellä oli motiivi, häntä syytetään murhasta. Syytön nainen joutuu selvittämään vankilasta käsin itse rikosta, jonka tekijää muut pitävät itsestään selvänä. Perinteistä, tuttua Frenchiä.
Sartrapi: Persepolis. Tummasävyinen sarjakuva fundamentalistisesta Iranista. Kriittinen, hauska, surullinen, taitavasti piirretty.
Kuunnellut
Öhrlund: Vierailija. Lisää edellisessä postauksessani.
Tahkokallio: Pimeä aika. Kirja kumoaa myyttejä pimeästä keskiajasta. Kiinnostava tieto minulle oli esimerkiksi se, että noitavainoissa kirkko ei aina ollutkaan pahan alku ja juuri, vaan monet oppineet kirkonmiehet vastustivat noituussyytteitä ja kritisoivat turhina muun muassa hukutuskokeita. Innokkaimmat roviollevaatijat olivat kansan joukossa, mistä voi ehkä varovaisesti päätellä, miten tärkeää kaiken kansan koulutus on.
Constantine: The Wife Stalker. Tässä kirjassa lukijaa jujutetaan. Onnistutko keksimään ennen loppua, mistä on kyse?
Backman: Kun kuningas kuolee. Me naiset -lehdessä oli kirjailijasta juttua, jonka innoittamana kuuntelin esikoisdekkarin. Kiinnostavinta teoksessa oli sen sijoittuminen Hartolaan, jonka ohi minäkin olen ajanut varmaan tuhansia kertoja. Muun muassa kirjassa mainitusta La kar de mummasta (jonka parkkipaikalta löytyy myös ruumis, iiks!) olen hakenut herkullisia lämpimäisiä monta kertaa. Valitettavasti paikka joutui sulkemaan ovensa tänä talvena. 🙁
Dawson: Mallikappale. Nuorten aikuisten kirjassa pääsee tutustumaan mallien niin raadolliseen kuin palkitsevaankin arkeen.
Jansson: Kesäyön painajainen. Muutaman tunnin kestävä Maria Wern -erikoisnumero.
Liikanen-Regner: Maman finlandaise. Kulttuurieroista on aina kiinnostavaa kuulla! Yksi mieleenjääneistä esimerkeistä on suomalaisten ja ranskalaisten suhtautuminen kekseihin. Ranskalaiset pitävät pikkuleipiä kohtuullisena osana terveellistä ruokavaliota, suomalaiset taas yksiselitteisen epäterveellisinä. Edelliset syövät keksejä henkeä kohden noin yhdeksän kiloa vuodessa, jälkimmäiset noin kaksikymmentäseitsemän! Selvästikään suomalaisten asennoituminen herkkuihin ei estä niiden muputtamista.
Thorne: Toinen ensivaikutelma. Paljon Instagramissa hehkutettu, minulle pettymys.
Keskiverrot elämänmuutostarinat
Colgan: Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja. Skotlantilaisen kirjapakusarjan yhdentekevämpi kakkososa.
Hietala: Maailmanlopun kahvila. Jäin kaipaamaan draaman kaarta, jotakin syytä miksi päähenkilön tarina on tahdottu kertoa.
Diamond: Rantakahvila. Nautin kyllä kakuista ja herkuista niin kirjan sivuilla kuin omassakin pöydässä, mutta tämäkin kahvilastoori on aika yllätyksetön.
Näyttely Haminassa
Rauli Virtasen 50 vuotta maailmalla -juhlanäyttely Bastionissa on näkemisen arvoinen, jos Kymenlaaksossa on. Kuvia katsellessa ei voinut kuin ihmetellä, mitä kaikkea ulkomaankirjeenvaihtaja on nähnyt ja missä kaikessa ollut mukana. Hän on ollut paikalla muun muassa vallankumouksissa, presidenttien vaihtuessa ja sotatantereilla. Hän on saunonut Martti Ahtisaaren kanssa Manhattanilla ja päätynyt jututtamaan lapsisotilaita. Kuvista voi nähdä viisautta ja myötätuntoa, ja voin suositella myös toimittajan kirjoittamaa Reissukirjaa, jossa on tarkemmin maailmalla sattuneista huikeista kokemuksista.
