Tähän on tultu -Minnis kirjoitti kauniisti siitä, mitä on oppinut ystäviltään. Kun aloin pohtia aihetta, se muutti mielessäni muotoaan. Aloin miettiä, mitä ihailen ympärilläni olevissa ihmisissä – ystävissä, työkavereissa, tuttavissa – ja mitä voisin oppia siitä, mitä he ovat.

1 Monellakin tutullani on ihailtavat sosiaaliset taidot. He kysyvät, kommentoivat ja osoittavat kiinnostusta.
He muistavat kavereiden syntymäpäivät, lempikappaleet ja kerran sivulauseessa mainitun lapsuuden lemmikin nimen. He keksivät keinoja ilahduttaa pyytämättä ja odottamatta.

2 Toiset ihmiset ovat taitavia keskustelijoita osittain siksi, että he lukevat uutisia ja seuraavat aikaansa. Siten heillä on aina kommentoitavaa. (Kampaajan penkissä olen myös miettinyt, kuuluuko opintoihin ”Näin rupattelet asiakkaiden kanssa” -kurssi. Sen verran sujuvasti kampaajat löytävät puheenaihetta maailman tapahtumista.)

3 Hyviin sosiaalisiin taitoihin kuuluu toki myös se, että osaa kertoa hauskoja tarinoita. Tuttavapiirissäni on monia ihmisiä, jotka osaavat ottaa tilan haltuun ja olla huomion keskipisteenä. Minulta se ei luonnistu, sillä kiusaannun helposti ja käännän puheenaiheen nopeasti muualle.

4 Jotkut hallitsevat hatunnoston arvoisesti paitsi vitsailun myös tunnelman laukaisun silloin, kun se uhkaa kiristyä tai vakavoitua liikaa. Kun kaikki purskahtavat nauruun yhtäaikaa, on jokaisella taas kevyempi olo.

5 Kevyt olo tulee myös sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat harvinaisen välittömiä. He nauravat, koskettelevat (sillä tavalla luontevasti ja mukavasti), kohtaavat jokaisen samalla tavalla. Vaikka ilmapiiri olisi jo valmiiksi hyvä, nämä ihmiset tuovat siihen vielä lisää eloa ja valoa.

6 Toiset muistuttavat, että aina ei ole pakko jaksaa. Kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa. He korostavat, että itseään ei kannata uuvuttaa – monesti burn outin jo kokeneena. Toiset näyttävät esimerkkiä siinä, että harrastuksista ei kannata tinkiä, mutta töistä voi, sillä lailla sopivasti.

7 Eräs tuttuni puolestaan on äärimmäisen zen. Hän huokuu ja hengittää rauhallisuutta, vaikka hänelläkin on töissä paljon tekemistä. Rauhallisuus tarttuu, sillä kun toinen on rauhassa, ei voi itsekään häseltää. En käsitä, mistä tämä sisäinen tyyneys kumpuaa.

Jossakin VES-koulutuksessa haastettiin miettimään, mitä juuri sinä tuot tilaan, kun astut siihen sisään. Onko se kenties ainaista kiirettä ja valitusta? Luulen, että minä tuon huoneeseen suorittamista ja ripeyttä – hyvä, jos en juokse liikkuessani paikasta toiseen. Haluaisin olla zen-tuttavani.

8 Toinen tuttuni on erityisen lempeä, oikea muumimamma. En ole koskaan kuullut hänen sanovan kenestäkään pahaa sanaa. Hän vaikuttaa siltä, että hän ajattelee ihan kaikista pelkkää hyvää. Vaikka aihetta ei kyllä oikeasti aina olisi. On kuitenkin totta, että elämästä tekee mukavampaa se, että hyväksyy muut ihmiset sellaisena kuin he ovat.

9 Ystäviini kuuluu samanlaisia tai pahempia sottapyttyjä kuin minä, mutta toisten kauniit kodit ovat myös inspiraation lähde. Ihailen suuresti kavereiden esteettistä silmää, oli kyseessä sitten koko asunnon sisustus, nätit asetelmat tai itse tehdyt kukkakimput.

10 Toiset käyttävät helposti sanaa ”ystävä”, ”vanha ystävä” tai ”vanha, hyvä ystävä”, mikä saa sydämessäni läikähtämään. Kun tulen esitellyksi uudelle ihmiselle näillä sanoilla, olen onnellinen ja voin luottaa, että tämä ystävyys kantaa vielä hamaan tulevaisuuteen.

Mitä piirteitä sinä ihailet ystävissäsi tai tuttavissasi?