William Shakespeare -saagani jatkuu Macbeth-klassikolla (suom. Matti Rossi). Jälleen ollaan haamujen, kuninkaiden ja verisen murhanhimon parissa aivan kuten Hamletissakin, mutta nyt kauheuksia juonii aviopari, Macbeth ja lady Macbeth.

Näytelmän alussa tutustutaan sotasankari Macbethiin, joka senaikaisten ihanteiden mukaan on kunnon mies, ei siis pelkää upottaa miekkaansa vihollisen sisuksiin. Hän kohtaa joukon noitia, jotka ennustavat Macbethille kuninkaan kruunua. Esteenä vain on pidetty kuningas Duncan, josta tulisi hankkiutua eroon.

Niin kuin Hamlet, myös Macbeth epäröi ja vitkastelee. Tunteensa kovettanut vaimo pilkkaa tämän pehmeyttä:

– – silti elät pelkurina, joka nielee halunsa
kuin sadun kissaparka: ’kalastaisin,
mutta tassut kastuu?’

Lady Macbeth kyseenalaistaa jatkuvasti Macbethin miehuutta ja ajaa tätä veritekoon, jota Shakespearen aikana pidettiin hirvittävimpänä mahdollisena rikoksena isänmurhan rinnalla: kuninkaan murhaan.

Teon jälkeen nainen toteaa:

Sama väri koristaa nyt käsiämme,
mutta häpeäisin sydäntäni, jos se olisi
niin valkoinen kuin sinun.

Mieleen tulee suorastaan jonkinlainen Eeva–Aatami-asetelma, jossa nainen johtaa miehen tuhoon. Macbethkin nousee valtaistuimelle ja ladysta tulee kuningatar, mutta ennustus vainoaa pariskuntaa. Mahdolliset kruununperijät ovat uhka valtakauden jatkumiselle, joten totta kai on murhattava lisää, jotta vallassa voi pysyä.

Valta todellakin turmelee. Enpä olisi halunnut olla tuohon aikaan kuninkaallinen, sillä henki saattoi lähteä, oli sitten lapsi tai aikuinen, mies tai nainen. Silti kruunu on ollut niin tavoiteltava asia, että sen eteen on oltu valmiita uhraamaan ihmishenkiä.

Mutta onko valta tragedian arvoinen? Lady Macbeth toteaa puolisostaan:

Mitään ei jää käteen, kaikki katoaa,
jos onnea ei tuo se, minkä saavuttaa.
Rauhan sai hän, jonka murha hautaan vei;
murhaajalle siitä iloa ja rauhaa suotu ei.

Eikä kuningattarellekaan lopulta sen paremmin käy.

***

Kiintoisia faktoja Macbethistä:
– Legendan mukaan näytelmä on kirottu eikä sen nimeä kannata sanoa ääneen teatterin seinien sisäpuolella.
– Teoksessa on epäilty olevan mukana myös jonkun muun kirjoittamia kohtauksia, jotka on lisätty sen jälkeen, kun William Shakespeare sai näytelmän valmiiksi.
– Aikalaisyleisön mielestä kuninkaan murha oli kauhein rikos mitä olla saattoi. Rinnalle pääsivät isänmurha ja insesti. Macbeth toimii erityisen hirmuisasti tappaessaan kuninkaan, jota kestitsee omassa linnassaan.
– Päähenkilön esikuva eli tosielämän Macbeth hallitsi ja nautti kansansuosiota seitsemäntoista vuotta.

(Lähde: Toropov & Lee. Shakespeare vasta-alkaville ja edistyville.)