Lily

Kotona kirjassa

Kotona kirjassa
ranjan

Blogin luetuimmat postaukset

Missä postauksissa käy kuhina? Mikä vanhempi teksti pysyttelee koko ajan ykkösenä?

Olen aina ollut huono seuraamaan blogini analytiikkaa, ja Google Analyticsin vaihduttua GA4:ään minulla meni yli puoli vuotta niin, ettei minulla ollut aavistustakaan, kuinka paljon blogiani luetaan. Toki postaukseni sadasta kirjasta ennen kuolemaa oli jatkuvasti Lilyn kirjateeman top viidessä, mutta muuten ainoastaan jätetyt sydämet ja kommentit kertoivat siitä, että joku on käynyt vierailulla.

Pari kuukautta sitten siirryin GA4:ään, ja on ollut ihan hauskaa seurata välillä reaaliajassakin, mitä blogitekstiä luetaan milläkin hetkellä. Juuri nyt suosituimmat postaukset ovat tässä:

1. Sata kirjaa, jotka jokaisen tulisi lukea ennen kuolemaa

Postauksessa on Keskisuomalaisesta poimittu lista teoksista, jotka ihmisen pitäisi elämänsä aikana lukea. Erilaiset listaukset ja haasteet taitavat kiinnostaa lukijoita, sillä teksti ei hievahdakaan luetuimpien kärjestä.

2. Eeva Kilven runot

Tekstissä lainaan Eeva Kilven runoja, jotka tekivät vaikutuksen. Kilpi on rakastettu runoilija, joten en ihmettele jo vuonna 2021 kirjoitetun postauksen kakkossijaa.

3. Maaliskuun kuunnellut

Tein katsauksen viime kuussa kuunneltuihin äänikirjoihin, joiden joukossa oli monia viihdyttäviä teoksia.

4. Mitä tekisit mieluummin?

Postauksessa hupsutellaan tämä vai tuo -vaihtoehtojen valinnalla.

5. Helmikuun kuunnellut

Helmikuussa kuuntelin paljon uutuusdekkareita ja -fantasiaa.

6. Viisi satunnaista suosikkia just nyt

Blogitekstin aiheena eivät olekaan kirjat vaan herkut, podcastit ja instatilit, joita lämpimästi suosittelen.

7. Eleanor Herman: Off with her Head

Melko tuoreessa postauksessa kerrotaan naisvihaa käsittelevästä kirjasta.

8. Trillerin anatomia

Trillerin kaavaa ruotiva teksti pysyy suosituimpien joukossa. Lieneekö syynä suosittu kirjailija Freida McFadden, jonka nimi toimii sisäänheittäjänä?

9. Mmm, pizzaa!

Pizze-postaus on vuoden takaa, ja myös siellä kuhisee usein. Se on iloinen juttu, sillä blogipostaus sisältää kirjasuosituksen ja  valmistusohjeet laatupizzoille.

***

On kiinnostavaa, miten paljon blogissa käy näkymättömiä vierailijoita. Arvostan jokaista hiljaista kävijää, ja ilahdun jokaisesta, joka painaa sydäntä käyntinsä merkiksi. Jokaisen jätetyn kommentin käyn myös lukemassa. Myönnän, että olen itse huono kommentoimaan muiden blogeja, sillä monesti koen, ettei minulla ole mitään järkevää sanottavaa. Siellä minä kuitenkin olen, useimpien säännöllisesti ilmestyvien Lily-blogien lukijana.

Onko sinulla ehdotuksia tai toiveita minulle blogipostausten aiheiksi?

***

Kuva: Pixabay.

Avainsanat: , ,
Kulttuuri Kirjat Höpsöä
ranjan

George Orwell: Vuonna 1984

Katsohan, uudiskielen ainoa tarkoitus on ajatteluasteikon kaventaminen. Teemme lopulta ajatusrikoksen kirjaimellisesti mahdottomaksi, koska kielessä ei tule olemaan sanoja ilmaista sitä. Jokainen tarpeellinen käsite voidaan ilmaista täsmälleen yhdellä sanalla, jonka tarkoitus on tiukasti määritelty ja jonka kaikki sivumerkitykset on pyyhitty pois ja unohdettu.”

George Orwellin klassikossa Vuonna 1984 seurataan Winston Smithiä, joka on virkamies totalitaristisessa Oseanian valtiossa. Isoveli valvoo, ja Winstonin työnä on kirjoittaa historiaa uusiksi. Winston alkaa kuitenkin ihmetellä maata johtavan puolueen propagandaa, eikä Oseaniassa mikään ole vaarallisempaa kuin itsenäinen ajattelu.

Ajatuspoliisin valvoma maailma on taitavasti luotu, ja se kuvaa pelottavasti äärimmäistä diktatuuria ja valtaa: kukaan ei ole yksin edes kotonaan tai päänsä sisässä. Kyseenalaistaminen on kiellettyä, ja jos puolue sanoo, että 2 + 2 on 5, se on niin. Romaani ei tosin kovin selvästi kerro, kuka aivopesusta hyötyy, sillä Oseaniassa edes valtaapitävät eivät taida olla kovin tyytyväisiä elämäänsä. Oikeastaan vaikuttaa siltä, että järjestelmän tarkoitus on vain ylläpitää kurjuuden kierrettä.

Kirjan päähenkilö ei väkivaltafantasioineen ole kovin miellyttävä tyyppi, mutta siitä huolimatta asetun varovasti toisinajattelijan puolelle. Toivon vastarinnan toteutuvan, vaikka teos ei missään vaiheessa sorru mustavalkoiseen jakoon joko hyviin tai pahoihin ihmisiin. Pahiksia kirjassa on, mutta onko hyviksiä?

Kieli-ihmisenä kiinnitin huomiota erityisesti siihen, miten kielen valtaa kuvataan. Kun ei ole kieltä, ei ole mahdollisuutta ajatella ja kyseenalaistaa — tai vaikuttaa.

”Se mitä viime kädessä toivottiin oli, että puhe voitaisiin tuottaa yksistään kurkunpään avulla, ylempien aivokeskusten sekaantumatta asiaan lainkaan. Tämä tavoite ilmaistiin suoraan uudiskielen sanalla ankkapuhe, joka tarkoitti ’kaakattaa kuin ankka’. Mikäli kaakatetut mielipiteet olivat puhdasoppisia, niistä seurasi vain kehuja ja kiitoksia, ja kun Times kuvasi erästä puolueen puhujaa tuplaplushyväksi ankkapuhujaksi, se oli mitä hienoin ja arvokkain kohteliaisuus.”

Oletko sinä lukenut Orwellia?

Avainsanat: , ,
Kulttuuri Kirjat