Juustokakulle kyllä, kuplateelle ei kiitos

Glorian ruoka & viini -lehden loppusivulla on aina ihana haastattelu, jossa annettuja lauseita jatkaa vaihtuva julkkis. Tällä kertaa vastaajana olen minä.

Jos avaisit jääkaappini, näkisit tyhjiä hyllyjä, raejuustoa ja rahkaa. Rakastan ruoanlaittoa mutta olen myös laiska käymään kaupassa. Arkena pärjään, jos kuiva-ainekaapissa on kaurahiutaleita ja keittiön tasolla banaaneja.

Jos jotain nyt himoitsen, himoitsen pitsaa. Olen jonkin aikaa jo himoinnut Kotipizzan kasvisndujapitsan kokeilemista, ja tänään toteutin mielihaluni (hyvää oli, mutta ei edelleenkään Margheritan voittanutta). Muita himotuksen kohteita ovat esimerkiksi irtokarkit ja salmiakki.

Jos jotain en halua lautaselleni, se on lihaa, kalaa ja mereneläviä.

Juomista kuplatee jäi yhteen kokeilukertaan.

Jos jotain kokkia ihailen, ihailen Satu Koivistoa, jota olen seurannut jo kauan. Hänellä on herkullisia reseptejä, hyviä hävikkivinkkejä ja monipuolisesti hyödynnettyjä satokauden tuotteita. Hän valmistaa myös monia ruokia ja leivonnaisia vegaanisena.

Jos valitsisin jotain keittiötarvikeliikkeestä, valitsisin pienen lastan ihan siksi, että sellainen puuttuu ja olen huomannut, että sellaiselle olisi käyttöä.

Jos valitsisin maailman parhaan herkun, se olisi jyväskyläläisen kahvila Miriam’sin vadelma-valkosuklaajuustokakku. Sen voisi itse asiassa lisätä himotuslistaan. Minun on aina päästävä Miriam’siin, kun käyn Jyväskylässä, ja valitsen aina palan kyseistä kakkua, jos sitä vain on vitriinissä.

Jos tilaan baarissa juoman, tilaan kuohuviiniä. Se maistuu hyvältä, ja siinä on juhlan tuntua.

Jos voisin syödä vain yhtä ruokaa loppuelämäni, söisin luultavasti ruisleipää ja juustoa, koska en ole kyllästynyt niihin tähänkään mennessä.

Jos olisin jälkiruoka, olisin jäätelö. Minussa on ehkä sellaista sisäänpäinkääntynyttä jähmeyttä, mutta kun se sulaa, olen toivon mukaan ihan mukavaa seuraa.

Miten sinä jatkaisit lauseita?

***

Olen ennenkin kirjoittanut Glorian ruoan & viinin innoittamana, tosin kirja-aiheesta:

Jos olisin kirja…

Koti Ruoka ja juoma Höpsöä

Matthew Perryn Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu tuntuu nyt erityisen traagiselta

Aloin kuunnella Matthew Perryn elämäkertaa Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu heti, kun se ilmestyi äänikirjapalveluun 24.10.2023. Perryn elämä kiinnosti, kaikki Frendeihin liittyvä kiinnostaa aina. Kirja kertookin Perryn näkökulman tästä kaikkien aikojen menestyssarjasta, mutta ennen kaikkea se on kuvaus opioidi- ja alkoholiriippuvuuden tuhoamasta ihmisestä.

Teoksen alussa kerrotaan, että Matthew Perry oli koliikkivauva. Hän itki ja itki, kunnes lääkäri määräsi fentanyylia — ja lapsi hiljeni. Kirjassa Perry epäilee, että tuossa tapauksessa on hänen päihderiippuvuutensa alku. Sittemmin Perry joi, käytti opioideja (jopa yli 50 tablettia päivässä), kävi vieroituksessa ja jatkoi päihteiden käyttöä. Vieroitushoidoista ei juuri ollut hyötyä, mutta lopulta mies pääsi opioideista eroon, kun toleranssi niihin kasvoi niin suureksi, että niillä ei ollut enää mitään vaikutusta. Elimistöön alkoholi ja lääkkeet olivat kuitenkin jättäneet jo tuhoisat jäljet.

Perry kamppaili koko elämänsä myös hylätyksi tulemisen tunteen kanssa. Hänen äitinsä teki kiireistä työtä, ja isä jätti perheensä tavoitellakseen unelmiaan. Parisuhteensa Perry päätti aina ennakoivasti, jotta ei tulisi itse jätetyksi. Epävarmuus kätkeytyi huumorin alle, joka oli Perryn, kuten myös Chandlerinkin, selviytymiskeino.

Perry toteaa kirjassaan, että elämässä on ollut myös paljon hyvää. Hän on iloinnut menestyksestään ja siitä, mitä hän on rahalla pystynyt hankkimaan. Alkoholistina hän on pystynyt auttamaan muita alkoholiongelmaisia, vaikka ei pystynytkään auttamaan itseään. Eloa on kuitenkin aina varjostanut iso kamala juttu, hauskuuden alle piiloutuva tragedia.

Tieto Matthew Perryn kuolemasta tuli juuri, kun olin saanut elämäkerran kuunneltua. Uutinen pysäytti, ja kaikki, mitä olin juuri kirjasta kuunnellut, tuntui vielä traagisemmalta. Perry kuoli liian varhain, vain 54-vuotiaana.

Vaikka Perry kirjassaan toivoo, että hänet kuolemansa jälkeen muistettaisiin pääosin muista asioista kuin Frendeistä, minulle Perry on erityisesti Chandler. Voi olla, että Frendejä ei voi jatkossa katsoa ilman surullista pohjavirettä.

Kulttuuri Kirjat Leffat ja sarjat