Selena + chef on ihana kokkailuohjelma

HBO Max tarjoaa ruokaohjelmien ystäville Selena + chef -sarjaa, jossa laulaja-näyttelijä Selena Gomez laittaa ruokaa videoyhteyden välityksellä tunnettujen kokkien kanssa. Sarja sai alkunsa korona-aikaan, ja siksi Selena ja vieraat kokkaavat omissa kodeissaan. (On muuten hauskaa kurkistaa erilaisiin keittiöihin!) Vaikka kokkailijat eivät ole samassa tilassa, tv-sarja toimii luontevasti, sillä se on leikattu hyvin.

Selenan kanssa keittiössä ovat usein myös hänen ystävänsä ja isovanhempansa.

Sarjan lähtökohta on se, että julkkiskokit (jotka kaikki eivät ole Suomessa niin kovin tunnettuja) opettavat Selenaa loihtimaan herkullisia aterioita. Selena on harrastelijaruoanlaittaja, jonka tavoitteena on oppia lisää. Laulajattaren hulppeassa keittiössä kaikki ei mene aina putkeen: lasipurkit rikkoutuvat, leivinpaperi syttyy palamaan uunissa, kattilan sisältö leimahtaa…

Aina tilanteet eivät tunnu ihan aidoilta: Selena unohtaa esimerkiksi alkuun joka jaksossa, mitä tarkoittaa mise en place. Todella huono muisti vai tökeröä käsikirjoitusta? Suomalaisesta näkökulmasta hassulta tuntuu myös se, että monet raaka-aineet (esim. kikherneet) ja keittiösanat (kuten monitoimikone) ovat Selenalle vieraita. Useimmiten kömmähdyksille voi kuitenkin nauraa yhdessä kokkaajien kanssa.

Sarjassa laitetaan ihanan puhdasta ruokaa. Selena saa joka jakson alussa kauppakassilähetyksen, joka sisältää värikkäitä vihanneksia ja muita aineksia. Vaikka katsoja ei pääse itse maistelemaan annoksia, silmänruoasta saa nauttia. On myös hauskaa seurata Selenan ja vieraan luontevaa rupattelua: siinä näkynee amerikkalainen small talk -kulttuuri. (Emme toki tiedä, mitä kaikkea on leikattu pois.)

Jokainen kokkivieras pääsee lisäksi lahjoittamaan 10 000 dollaria valitsemalleen hyväntekeväisyyskohteelle. Lähes kaikki antavat rahat jollekin ruoanjakelujärjestölle. Olisi ollut kieltämättä mukavaa nähdä muitakin avustuskohteita, vaikka minä nyt viimeisenä haluan olla sanomassa, että väärin autettu. Lieneekö kohteiden valinnassa syynä ohjelman aihe tai se, että ruoka yleensä on ruoka-ammattilaisen sydäntä lähellä — tai ehkä se, että koronarajoitusten  yllätettyä monet amerikkalaiset joutuivat kärsimään puutetta?

Selena + chefiä kelpasi katsella omenapiirakan ja todellisen sesonkijäätelön kera. 3 kaverin piparkakkupurkki sisältää kanelijäätelöä ja piparitaikinakastiketta (siis mikä loistava idea!). Se sopi erinomaisesti Satu Koiviston somenapiirakan kanssa. Lisäsin piirakan päälle vielä muruseoksen: 50 g voita, puoli desiä sokeria, 1 dl vehnäjauhoja ja 1 tl vaniljasokeria. Murustelin aineet keskenään ja ripottelin omenoiden päälle — nam!

Kulttuuri Ruoka ja juoma Leffat ja sarjat

Stanley Tuccin elämäkerta (ja kotitekoinen joulujuoma)

Cook. Smell. Taste. Eat. Drink. Share. Repeat as necessary.

Stanley Tucci on ruokaihminen henkeen ja vereen: hän on kirjoittanut ruokanäkökulmasta elämäkertansakin. Taste — my life through food alkaa lapsuuden ruokamuistoista ja päättyy pysäyttävään ajanjaksoon, jolloin näyttelijä kärsi kielisyövästä. Väliin mahtuu kertomuksia jouluperinteistä, kuvauspaikkaruokailuista ja pandemian aikaisesta eristyksestä.

Juuri filmauspaikkojen keitrauksesta sain mielenkiintoista tietoa kulissien takaa. Tucci kertoo, että pienen budjetin elokuvissa ruokahuolto voi olla niin surkeaa, että näyttelijät päätyvät lopulta tuomaan omat eväät. Rajattoman rahoituksen leffoissa työntekijät puolestaan saavat ruokaa täyden kattauksen. Aamiaisbuffettipöydän sisältö vaihtelee myös maan mukaan: britit tarjoavat teetä paperikupeissa Digestive-keksien kera, italialaiset jotain makeaa, ja saksalaisen pöydän tarjonta on runsasta kuin joulutorilla.

Työn lisäksi Tucci käsittelee myös perhettä — toki siitä näkökulmasta, mitä ja missä yhdessä syödään.

Jouluinen juoma valmistuu omenamehusta.

Kun luin Goodreadsista muiden mielipiteitä kirjasta, huomasin, että yllättävän moni ei ollut tajunnut lukevansa ruokaelämäkertaa (ilmeisesti nimi Taste — my life through food ei vihjaa asiasta tarpeeksi). Nämä lukijat arvioivat teoksen kahdella tähdellä, kun taas yleisarvosana liikkui neljän ja viiden tähden välissä.

Liityn kehujien joukkoon, sillä Tuccilla on sana hallussa. En edes jäänyt kaipaamaan kirjaan kuvia, sillä niin taitavasti kirjoittaja loihtii eteen mielikuvat newyorkilaisista ravintoloista ja italialaisista pastaherkuista. Kirja pelkästä ruoasta — minua ei haittaa! Reseptejäkin kirjassa on kokeilunhaluisille.

Yksi asia meidät Stanleyn kanssa erottaa: tämä ei himoitse ollenkaan makeaa! (Kauhistunut henkäys.) Siksi teoksen ateriat painottuvat alku- ja pääruokiin sekä drinkkeihin, joiden ohjeet kieltämättä houkuttelevat täydentämään baarikaapin sisältöä.

Tätä joulujuomaa varten ei tarvitse lähteä Alkoon, ellei sitten halua terästää drinkkiä calvadoksella. Pehmeän mausteinen kuuma mehu saa makeutta sokerista, ja jos on joskus ostanut monen vuoden joulumausteet kerralla, ainekset saattavat jo odotella valmiina kaapissa.

Ohje on hieman mukailtuna Helsingin Sanomista.

Jouluinen juoma

Ainekset (8 annosta)

3 dl
omenamehua
1,5 dl
sokeria
1
kanelitanko
4
tähtianista
1 pala
inkivääriä (noin peukalon kokoinen)
5 kokonaista
neilikkaa
1/2
appelsiinin kuori (viipaleina)
Lisäksi
1 - 1,5 l
omenamehua
15 min
{
AKTIIVINEN 15 min
PASSIIVINEN 0 min

Tee näin:

Mittaa kolme desiä omenamehua kattilaan sokerin ja mausteiden kanssa. Anna kiehua kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä siirapiksi. Siivilöi ja sekoita omenamehuun. Kuumenna ja nauti, terästä halutessasi.

Kulttuuri Ruoka ja juoma Kirjat