Joulun tunnelmissa olen kuunnellut kaksi joulun aikaan sijoittuvaa kirjaa, Alexandra Benedictin Joulun murhapelin ja Joanna Bolourin Lahjoista parhain. Jälkimmäistä kohtaan oli odotuksia, sillä viimevuotinen Paras aika vuodesta oli oikein iloinen yllätys.

Lahjoista parhain -teoksessa päähenkilö on vaihteeksi miespuolinen, työtä vailla oleva Nick, joka pestautuu kauppakeskukseen joulupukiksi. Eräs polvelle kipuava lapsi ei pyydäkään lahjaksi leluja vaan sitä, että hänen leskeksi jäänyt äitinsä olisi taas onnellinen. Nick järjestää Sarah-äidille treffit ystävänsä kanssa, mutta seuratessaan näiden suhteen syvenemistä huomaakin rakastuneensa Sarahiin itse.

Kirja noudattaa perinteistä romanttisen komedian kaavaa, ja lukija saattaa arvata, miten teos päättyy. Se ei sinänsä haittaa, mutta kirja ei tarjoa myöskään mitään erityisen hauskaa tapaa siihen, miten lopputulokseen päästään. Toki päähenkilöt ovat sympaattisia, ja on kiinnostavaa pohtia tilanteen moraalista dilemmaa. Miten minä toimisin, jos rakastuisin parhaan ystäväni kumppaniin? Kumpi on tärkeämpää, oma onni vai pitkäaikainen ystävyys? Onko tilanteesta ulospääsyä, joka ei satuta ketään?

Muuten Lahjoista parhain on melko keskinkertainen tapaus, joka tuskin jää mieleen.

Myöskään Alexandra Benedictin Joulun murhapeli ei täysin yllä sille tasolle, jonka kiehtovat puitteet voisivat sille tarjota: joukko serkuksia matkustaa kahdeksitoista joulun päiväksi kuolleen tädin kartanoon, ja se, joka tädin kehittelemän pelin voittaa, saa kartanon itselleen.

Totta kai lumi saartaa suvun lähes kahdeksi viikoksi kartanoon niin, että vaikka murhia alkaa tulla, apua ei saa hälytettyä eikä pakoon pääse. Koska Suomessa aurauskalusto on töissä huonollakin säällä, tilannetta on hankala kuvitella. Toki tiedän, että joissakin muissa maissa lumentuloon ei varauduta samalla tavalla, ja myrsky voi oikeasti sulkea kouluja ja työpaikkojakin. Silti en voi karistaa tiettyä epäuskottavuuden tunnetta.

Jos katsoo juonta hieman sormien välistä, jouludekkarin lähtökohdat olisivat täydelliset: syrjäinen kartano, suljettu ympäristö, tädin luomat arvoitukset, suvun salaisuudet, se että jokainen on epäilty… Jotenkin kirja ei silti onnistu koskettamaan — henkilöhahmot tuntuvat ohuilta, mysteeri ei kutkuta, juonenkäänteet eivät kohahduta. Tämä voi tietysti olla täysin minun vikani, ei kirjan, ja jollekin toiselle lukijalle jouluarvoitus sopii mainiosti. Bookbeatissa Joulun murhapeli ei ole kuitenkaan yltänyt neljään tähteen, joten ilmeisesti moni muukin on päätynyt pitämään sitä tavanomaisena. Murhaajankin jäljille pääsin aika pian…

Mitä joulukirjaa sinä suosittelisit?