Perinteitä Helsingin kirjamessuilla
Helsingin kirjamessut on perinteinen syysloma-ohjelmani, ja messupäivällekin on muodostunut omat perinteensä.
- Tunnin ja 20 minuutin junamatka, jolloin ei tarvitse eikä voi tehdä muuta kuin lukea. Parasta! Matkakirjana mulla oli Helen Monks Takharin The Marriage Rule, joka vaikuttaa aika kieroutuneelta ja siltä, että se voi lähteä mihin suuntaan tahansa.
- Messuilla kirjapinojen välissä kiertely. Sekin on parasta. Tällä kertaa ostin vain kaksi teosta, Milla Keräsen Kaarneen varjo ja Anna Hiljapuron Onnellisten loppujen kakkuja. Molempien kannet ovat estetiikaltaan upeita, ja kakkukirjasta tiedän jo etukäteen, että tekstit ovat myös upeita.
- Putingin pisteeltä on myös aina ostettava jotain. Kirjoitan kauppalistat paperille, joten nätit muistilaput jääkaapin oveen ovat ehdottomat. Tarra piristää opettajan kalenteria, ja kuin itselleni räätälöitynä löytyi vitkuttelijan muistilista. Tämä on niin minua ja minulle – saisiko tästä lisää vauhtia asioiden hoitamiseen? (Olen kirjoittanut prokrastinoinnista täällä.)
- Haastattelut eivät ole mulle se pääasia, mutta käyn yhden tai pari katsomassa yleensä seuralaisen mukana tai silloin, jos sattumalta osun johonkin kiinnostavaan. Nyt kuuntelin Maksim Fedorovin haastattelun, joka oli hauska huonosta haastattelijasta huolimatta, ja keskustelun äänikirjoista. Oli kiinnostavaa saada kasvot Anna Saksmanille, jonka lukemia kirjoja olen paljon kuunnellut. Saksman paljasti, ettei itse ole kovin suuri lukutoukka.
- Tapaan tuttuja. Tällä kertaa tapasin vain äitiä.
- Syön jotain ruokamessupuolella (nyt crepen) ja ostan Tallipihan suklaapuodin konvehteja, jotka ovat nätimpiä kuin miltä maistuvat mutta hyviä silti. Oli pettymys oppia, että niitä ei valmistetakaan käsin tallipihalla vaan ne tuodaan Belgiasta. Silti – perinnettä ei hylätä!
- Ennen junamatkaa kotiin kulutan ihan liikaa rahaa Lindtin myymälässä, käyn vielä kahvilla Fazerin kahvilassa ja ostan tuliaiset Gateaulta.
- Kotona fiilistelen tunnelmia ja ostoksia. 🩷📚