Yhä ylös yrittää
Ihan aluksi HURJAN ISO KIITOS Lilyn toimitukselle Suosittelemme -leimasta, joka läpsähti blogin yläkulmaan maanantaina. Sain asiasta sähköpostia viime viikolla kesken kiireisen työpäivän, ja voi vitsit, että ilahduin! Varsinkin, kun töihin palattuani en ole ehtinyt päivittämään blogia niin usein kuin haluaisin, ja mietin jo vähän, onko blogi ylipäätään liikaa palettiini juuri nyt. Bloggausinto kuitenkin jatkuu aina vaan, joten täällä ollaan edelleen – tosin ehkä vain muutaman kerran viikossa aiemman, tiuhemman tahdin sijasta. Toivottavasti pysytte silti matkassa! 🙂
Sitten varsinaiseen asiaan: muistatte ehkä, että alkuvuodesta haastoin itse itseni keräämään vuoden aikana vähintään 25 eri urheilulajia. Halusin kokeilla uutta ja pitää yllä liikuntamotivaatiota mukavalla vaihtelulla, ja sitä lajien bongailu onkin tuonut – uuden lajin kokeileminen on aina jännittävää, ja rakastan sitä tunnetta, kun tulee liikuttua ihan huomaamatta.
Viime tiistaina laskuri nytkähti taas pykälän eteenpäin, kun vuorossa oli laji numero 23: seinäkiipeily.
Jännitän lievästi korkeita paikkoja, joten jo pelkkä 30 metrin korkeuteen kohoavien kiipeilyseinien näkeminen aiheutti pientä heikotusta. Ensimmäinen kiipeäminen olikin ihan älyttömän jännittävä! Tiesin, että ystävä oli tiukasti köyden päässä varmistamassa, olin helpoimmalla mahdollisella reitillä enkä lopulta edes niin kovin korkealla. Siitä huolimatta pulssi oli katossa, kädet hikosivat jännityksestä ja jouduin käyttämään kaiken keskittymiseni seuraavaan siirtoon, jotta en alkaisi panikoida.
Seuraavat kiipeämiset sujuivat onneksi jo rennommin: olin rohkeampi ja luottavaisempi, uskalsin kokeilla vaikeampia siirtoja ja ylös päästyäni laskeutua rennosti alas köyden varassa. Lopulta seinillä vierähti pari tuntia aivan hujauksessa!
Saldo: käsissä kipeät lihakset, joista useimpien olemassaolosta en ollut aiemmin edes tietoinen, loistofiilis omien pelkojen voittamisesta, uuden solmun oppiminen ”käärme sukeltaa lampeen” -opastuksella, jolle aluksi naureskelin mutta joka toimi erinomaisen hyvin (kiitos, Laura! ;)).
Bonus: kiipeäminen vaati täyttä keskittymistä – hektisen työpäivän jälkeen mielessä pyörineet työasiat unohtuivat totaalisesti.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan – haluan jo nyt itse päästä uudelleen!
Salmisaaren Kiipeilyareena, Energiakatu 3, Helsinki
