#rantakunnossa
Tänään maanantaina starttaa epärealistisia ulkonäköpaineita vastustava #rantakunnossa-kampanja, jonka tavoitteena on kannustaa ihmisiä hyväksymään itsenä sellaisena kuin ovat ja kunnioittamaan erilaisuutta. Kampanjan järjestävät Huuma-yhteisö ja Syömishäiriöliiton Etelä-Suomen alueyhdistys Etelän-SYLI. Kampanjaan voi lähteä mukaan postaamalla kuvan itsestään (bikineissä tai muuten vaan) hashtagilla #rantakunnossa:
Raskaana ja #rantakunnossa kesällä 2013
Aihe on minusta äärettömän tärkeä ja ajankohtainen. Harva varmaan pystyy täysin välttymään ulkonäköpaineilta, kun fitness-trendi jyllää, televisio pursuaa laihdutusohjelmia ja blogit fitness-päiväkirjoja. Ruokavalio, treenit, kilot ja muodot ovat pinnalla niin puheissa kuin ajatuksissakin, enkä tiedä montaakaan naista, joka pystyisi suhtautumaan näihin asioihin neutraalisti. Riittämättömyys, tyytymättömyys ja epärealistiset tavoitteet ovat hyvinvoivan ja terveen kehon tavoittelussa kolikon kääntöpuoli.
Tämän blogin pääteemoja ovat (vaikka joskus sivuraiteille harhaudunkin) urheilu ja muut terveelliset elämäntavat, kuten terveellinen syöminen. Bloggaan niistä, koska ne kiinnostavat minua ja ovat tärkeä osa elämääni – ja toisin päin, niistä bloggaaminen myös motivoi pitämään hyvää kierrettä eli säännöllistä liikuntaa ja järkevää syömistä yllä.
Täällä ei kuitenkaan tavoitella sitä ”täydellistä kroppaa”, laihduteta tai tikistetä lihaksia timmeiksi hinnalla millä hyvänsä.
Eipä minusta siihen olisikaan – tykkään liikaa herkuttelusta elääkseni kurinalaisella dieetillä päivästä ja viikosta toiseen ja usein iltaisin valitsen mieluummin aikaisen nukkumaanmenon kuin lähden vielä lapsen nukahdettua salille nostamaan rautaa.
Toisekseen, en sitä haluakaan. Ihan rehellisesti sanottuna tärkein syy urheilemiseen ja terveiden elämäntapojen noudattamiseen on minulle ulkonäön sijaan kokonaisvaltaisesti parempi olo. Liikunta tekee iloiseksi, säännöllinen liikunta pitää mielen korkealla. Pikku murheet eivät harmita niin paljon. Uni maistuu, ruoka maistuu, energiaa riittää. Elämä on mukavampaa.
Mutta kyllä, treenaan ja mietin syömisiäni myös siksi, että niillä on vaikutusta siihen, miltä näytän. Jos olisin voittanut jättipotin geenilotossa eivätkä syömiset, urheilematta jättämiset tai muut elämäntavat hetkauttaisi ulkonäköäni suuntaan tai toiseen, en tiedä olisinko niistä niin kiinnostunut. Ehkä en olisi koskaan aloittanut säännöllistä urheiluharrastusta tai alkanut miettiä, mitä suuhuni pistän.
En siis todellakaan voi sanoa, etten kokisi lainkaan ulkonäköpaineita tai että urheilemiseni ei liittyisi mitenkään ulkonäkööni. Viime aikoina erityisesti kaksi asiaa on pistänyt pohtimaan suhdettani omaan kroppaani:
Ensinnäkin, en ole enää ihan nuori (jos en vielä vanhakaan). Kolmenkympin kynnyksen ylitettyäni olen huomannut, että kroppa ei tosiaankaan ole enää kaksikymppisen. Toiminnallisia pikku kremppoja alkaa ilmaantua, ja varsinkin ulkonäkö on muuttunut. Monet itsestäänselvyytenä ottamani nuoruuden kiinteydet ja sileydet, laaksot ja kukkulat ovat – no, jos eivät kokonaan kadonneet, niin ainakin huvenneet. Vaikka tekisin mitä, minun kroppani ei ole enää 20-vuotias. Toiseksi, olen saanut lapsen. Se on muuttanut kroppaani tavoilla, joista osaan en vaan voi vaikuttaa edes maailman kurinalaisimmalla ruokavaliolla tai hikisimmällä treenillä.
Nämä muutokset ovat sellaisia, jotka minun on vain hyväksyttävä. En voi olla enää 20-vuotias lapseton, mutta voin – ja aionkin! – olla paras oma itseni tämän ikäisenä, tässä vartalossa. Haluan tehdä tälle kropalle hyvää – syödä ravitsevaa ruokaa, liikuttaa sitä, lepuuttaa sitä.
Mutta ennen kaikkea aion arvostaa tätä kroppaa jo nyt, juuri sellaisena kuin se nyt on, enkä vasta sitten joskus kun se on mielestäni ”parempi”.
Kaikkina aiempinakin kesinä olen reippaasti vetänyt bikinit niskaan ja nautiskellut rantaelämästä, vaikka en vielä yhtenäkään vuonna ole saavuttanut jotain itse itselleni asettamaa utopistista rantakuntotavoitetta. Tänä vuonna aion tehdä samoin – sillä erotuksella, että päätän jo nyt olevani rantakunnossa. En aio asettaa epärealistista tavoitetta (sixpack kuukaudessa kuntoon!) ja sitten pettyä, kun en saavuta sitä.
Tämä kroppa on hyvä.
Lisää #rantakunnossa-kampanjasta voit lukea kampanjan omilta sivuilta, ja bloggaajista ainakin Noora & Noora ehtivät jo tarttua aiheeseen.
Itse haastan mukaan #rantakunto-kampanjaan ja oman kehosuhteen pohdintaan erityisesti Lilyn treenibloggaajat Sisunaisen, Pumpuin, Ninan verkkareissa -blogin Ninan ja Ella Elersin, sekä kaikki muutkin joita aihe koskettaa. :)