Lehtikaalilla ja juustolla täytetyt kananrintafileet
Ruoka, joka on helppo ja terveellinen ja silti ihanan makuinen. Voit käyttää kanaa tai kalkkunaa. Itse käytän täytettäviin rintafileisiin kalkkunaa, koska rintafileet ovat suuria ja helppoja täyttää. Eli toisin sanoen täytettä mahtuu enemmän. Joka on aina hyvä juttu.
Lehtikaali on täällä ilmeisesti nyt sesonkituote, koska se on edullista ja sitä on joka paikassa myynnissä. Raakana en kyllä sitä syö. Maistoin ja tuli olo, että söisin vihtaa. Koko pussin olin kuitenkin ostanut, joten pakko sille oli keksiä käyttöäkin. Vihersmoothiessa se katosi mainiosti kiiwien sekaan ja paistettuna on mainiota, mutta raakana aika kuvottavan makuista.
Näihin herkkuihin tarvitset:
- 1 kalkkunan rintafile/ syöjä
- 1 sipuli renkaina
- 1,5 kourallista lehtikaalia
- 1 dl emmentaljuustoa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja levitä pieni määrä oliiviöljyä uunivuuan pohjalle.
Leikkaa sipuli ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipulia pannulla oliiviöljyssä pari minuuttia ja lisää sitten lehtikaali pannulle. Jatka paistamista vielä nelisen minuuttia, kunnes kaali on pehmentynyt hieman.
Leikkaa rintafileisiin viiltoja poikittain päin, kuin pieniä taskuja jonne täytettä sulloa. Tee viilloista mahdollisimman syviä kuitenkin varovasti niin ettet leikkaa koko filettä katki. Mitä enemmän viiltoja sitä enemmän täytettä. Mitä enemmän täytettä sen parempi. In my opinion.
Ripottele suolaa rintafileiden molemmille puolille ja aseta ne uunivuokaan.
Kun lehtikaalit on pehmenneet, ota pannu pois levyltä ja sekoita joukkoon juustoraaste. Sekoittele hetken aikaa, kunnes juustoraaste alkaa hieman sulaa. Haarukoi rintafileiden pikkuiset taskut täyteen täytettä. Sullo vielä sormella viimeisetkin täytteet sinne.
(Jos täytettä jää yli, laita jääkaappiin ja käytä myöhemmin. Se toimi erittäin hyvin munakkaassa)
Paista 20-30minuuttia kunnes rintafileet on kypsiä. Meidän omat olivat uunissa yli puoli tuntia, koska olivat isoja kalkkunanrintoja, mutta kokeile vaikka varovasti veitsellä kurkaten kanaasi, jos et ole varma.
Aneemisen näköinen, mutta hyvän makuinen.