Aloitin maanantaina uudessa työpaikassa.

Sunnuntaina istuin kahvilassa läppärini kanssa, tein muistiinpanoja ja valmistauduin henkisesti uuteen. Jännitti ja innostutti, koska vaikka olenkin selvinnyt uusien töiden aloittamisesta jo monta kertaa, ei siihen silti varmaan koskaan totu. Join flat whitea kauramaidolla samalla kun köynnöskasvin puskema verso keikkui avonaisen suuren ikkunan antamassa tuulenvireessä ihan pääni vieressä kuin symbolina uusista aluista.

Samoissa tunnelmissa tutkailin vielä samana päivänä kasvejani ja etsin niistäkin lehdenalkuja, versoja ja nuppuja – uusia alkuja.

Kumiviikuna oli yksi ensimmäisistä kasveistamme, ja noin puolentoista vuoden ajan se on nyt säännöllisesti rullaillut auki uusia lehtiä. Sinnikäs kasvi puski uusia punaisia töröjä ja niistä hiljalleen aukeavia lehtiä jopa läpi talven. Rakastan sitä hetkeä, kun saan kuoria uutta lehteä suojanneen ohuen kuoren.

Limoviikuna on uudempi tulokas ja näyttää olevan täynnä pieniä lehdenalkuja. Pidän tällaisista ahkerista uuden tekijöistä, vaikka osan lehdistä ja aluista kasvi kyllä tiputtaakin.

Meillä ei ole parveketta tai pihaa, mutta pidän muutamia kasveja oven ulkopuolella eräänlaisella ulkokäytävällä. Käytävä on talon pohjoispuolella ja muutenkin aika pimeä ja varjoinen. Taloutemme ainoat hyötykasvit ovat multaan siirtämäni kaupan persiljapuska sekä siemenistä kasvatetut salaatinlehdet. Suomen-lomalta tullessani keräsin pieniä salaatinlehtiä jo yhden sadon, sillä en vain pystynyt vastustamaan yhdistelmää suomalainen ruisleipä + emmental + tuore salaatti. Samalla onnistuin kuitenkin tuhoamaan salaattipenkkini niin, ettei luvassa näyttänyt enää olevan uusia lehtiä. Reilu viikko sitten kylvin laatikkoon uudet siemenet, ja kohta pääsen toivottavasti taas herkuttelemaan salaatilla (ruisleipä sen sijaan loppui jo aikaa sitten).

Lisää sinnikkäitä huonekasveja: kaarisulkasaniainen ja avokado. Makuuhuoneemme pohjoisikkunalla viihtyvä saniainen tekee tuollaisia ihania vaaleanvihreitä rullia, jotka sitten hiljalleen avautuvat. Avokadot taas kasvavat hitaan varmasti. Meillä on kolme samoihin aikoihin siemenistä kasvatettua avokadoa, jotka työntävät uusia lehtiä ihan eri tahdissa. Ensin tuntuu siltä, että kuukausiin ei tapahdu mitään, mutta sitten yhtäkkiä huomaankin, että kasvissa on vaaleanvihreä huippu ja uusia lehtiä.

Rakas kultaköynnökseni. Leikkasin muutama viikko sitten sen pitkäksi venähtäneistä varsista pistokkaat, jotka nyt juurtuvat vesilasissa. Pienet alut ovat jo näkyvissä ja poikkaistut varretkin puskevat uutta alkua – ihana nopea kasvaja!

Ilmakasvivauvoista kirjoitin paremmin vasta hetki sitten, eikä niiden tilanne juuri ole muuttunut. Emokasvi on tosin alkanut vanhentua silmissä, sillä sen lehdet kellastuvat ja käpertyvät kovaa vauhtia, kun taas uudet alut loistavat vihreinä.

Toivon uusia alkuja, lehtiä ja versoja kaikille!

Lyhyt vastaus: Voi. Yleensä.

Poikaystäväni veli meni tällä viikolla naimisiin Zürichissä, ja poikkikseni lensi paikalle todistamaan kaupungintalon virallista osuutta torstaiaamuna kello 9.30 ja viettämään pitkää viikonloppua kesäisessä Sveitsissä. En itse päässyt juhlimaan, koska luulin, että olisin jo aloittanut uuden työn eikä parin päivän arkivapaata tehnyt mieli ottaa heti alkuun. Ja kun sitten alkoi näyttää siltä, että välillä turhauttavalta tuntuva odotus jatkuu (se alkoi sinä päivänä, kun ostin tämän viikunan), olivat lennot ja majoitus jo hyvinkin hinnoissaan.

Osuudekseni tuoreen avioliiton juhlinnassa jäi siksi se, että annoin poikaystäväni mukaan pienen lahjan hääparille: huonekasvin.

Tätä edelsi vimmainen googlailu ymmärtääkseni, saako multaan istutetun kasvin ottaa lentokoneeseen. Selvisi seuraavaa:

• EU-maiden (sekä esim. Sveitsin, joka oli minun lahjakasvini määränpää) välillä myös kasvit saavat liikkua pääosin vapaasti, kunhan niissä ei ole tuholaisia tai kasvitauteja. EU:n ulkopuolelta kasvien tuominen on huomattavasti monimutkaisempaa: esimerkiksi sitruspuut ovat tuontikiellossa ja ruukkukasveilta vaaditaan kasvinterveystodistus (Ruokavirasto selittää edellytykset suomeksi.)
• Kasveja voi kuljettaa ruumassa tai matkustamossa. Molemmissa tapauksissa ne kannattaa pakata kunnolla: ruumaan menevä laukku joutuu kestämään aikamoista hyökytystä, käsimatkatavaroissa taas kannattaa varautua turvatarkastukseen ja siihen, että koko paketin on parasta mahtua istuimen alle.

Poikaystäväni/kuriirini oli varannut lentoliput pelkillä käsimatkatavaroilla, joten päätin pakata kasvin henkilökohtaiseksi tavaraksi (ja toivoa, että lentoyhtiö ei olisi kovin tiukalla tuulella). Suojasin mullan talouspaperilla ja käärin kasvin paperiin. Ja sitten vielä kulpamuoviin, kun sitä sattui olemaan saatavilla. Ja sen jälkeen taas paperiin, jota teippailin koko komeuden ympärille, koska better safe than sorry. Kirjoitin hoito-ohjeet (ja onnittelut) korttiin ja asetin lahjan paperikassiin.

Koristeruukku kulki erillään matkalaukussa paperiin käärittynä.

Miten kasville sitten kävi?

Poikaystäväni raportoi turvatarkastuksen jälkeen: Kasvi läpi turvatarkastuksesta, tosin ehkä vähän kärsineenä, koska turvatarkastuksen työntekijä taputti kovaa paketin päältä. Jouduin sanomaan tiukasti, että mitä sä oikein teet, siellä on huonekasvi?!

My man! <3

Ainoa nillitys tuli portilla, kun käsimatkatavaroita oli liikaa ja kasvipaketti piti mahduttaa reppuun. Itse olisin varmaan itse yrittänyt vielä puhua järkeä henkilökuntaan, koska olisin kyllä arvannut, ettei kasvi varsinaisesti nauti reppukyydistä. Poikkis kuitenkin totteli, ja kasvi kulki selässä majapaikkaan saakka.

Kyselin kasvikuulumisia vielä seuraavana päivänä, kun lahja oli jo annettu hääparille.

Vastaus: No ehkä se vähän oli kärsinyt. Mutta kyllä se selviää. Kasvit selviävät, eikö?

Lisäksi minulle raportoitiin, että lahjansaajat olivat kasvista todella onnellisia ja että vastalahjana ja tuliaisena poikaystäväni veli antoi mukaan tuubillisen hienoja saksalaisia puurohiutaleita. Molemmat ihan huippu-uutisia.