Huh. Mennyt viikko toi tullessaan pienen blogitauon, syynä univelkainen bloggaaja. Keksin uuden konstin viime postaukseni ”hyvä aamu”- pohdintoihin: herää muutamana aamuna aivan luonnottoman aikaisin, niin huomaat että seiskaan nukkuminenkin voi tuntua luksukselta. Olen ollut muutamana iltana niin väsynyt, että olen nukahtanut ennen yhdeksää ilman iltapalaa, blogia, telkkaria tai mitä näitä nyt on. Mutta se ei […]

Mieheni on jo oppinut, että minun kanssani ei kannata yrittääkään keskustella varhain aamulla. Jos joudun heräämään aikaisin, kampean itseni väkisin istumaan ja kroppani yrittää siltikin vielä jatkaa nukkumista. Painan torkkua luvattoman monta kertaa, huumorintajuni ja kaikki sosiaaliset ominaisuuteni ovat kadoksissa ennen puolta yhdeksää.  Olen kokeillut kaikenlaisia kikkoja helpottaakseni aamuja: ladannut kahvinkeittimen iltaisin ja katsonut vaatteet […]

Kun pakkasviikonloppu tarjoaa mahdollisuuden vetää aurinkolasit nenälle, kuljeskella kauniin huurteisessa kaupungissa, lähteä mieheni kanssa kaksistaan leffaan, nukkua 12 tunnin yöunet ja syödä aamupalajälkkäriksi marjajäätelöä, ei voi muuta kuin hymyillä typerästi jokaiselle vastaantulijalle. Niin luksusta kaikin puolin!   Juuri nyt istuskelen autossa, ja mennään nappaamaan yökyläillyt poitsu takaisin kotiin mamilasta. Viimeisestä kahdenkeskisestä treffi-illasta olikin päässytkin jo […]

Poikani on osoittanut jo pitkään selkeää kiinnostusta vaatteisiinsa. Tänään kun pikkutyyppi vaati itselleen farkkupaitaa, niin enhän minä voinut vastustaa kiusausta olla mätsäämättä meitä perjantain ja Lilyn farkkuviikon kunniaksi double denimiin! (Tämän hulvattoman läpän heitin jo aiemmin facebookissa, mutta nyt teinkin sen sitten ihan tarkoituksella ja oikeasti 😀 ). Äidin farkkupaita on Bikbokista ja poitsun H&M:ää.  […]

Lilyssä on tällä hetkellä aika deniminväristä porukkaa, ja minäkin ajattelin kantaa korteni kekoon, vaikka en tosin aivan niin tyylikkäästi kuin kaikki kanssasisareni (kun mittari näyttää yli seitsemää pakkasastetta, en poistu kotoa ilman Uggeja tai jättipipoa). Minun täytyy kuitenkin kirjoittaa jälleen kiitoskire Dr. Denimille. Hänen ansiostaan kaltaiseni vilukoipikaan ei näillä pakkasilla joudu pukeutumaan sentään toppahousuihin, sillä näillä […]

Välillä joku kysyy minulta, millaista on olla opiskeleva äiti. En ikinä osaa vastata niin, että öisin naputetut esseet, sairastumisien vuoksi uusitut tentit ja kalmanrajojen eteenpäinkinumiset asettuisivat balanssiin itse suunnitellun kalenterin, lyhyiden hoitopäivien ja extempore-vapaapäivien kanssa. Juuri tänään opiskeleva äidin etuihin kuului se, että kun säätiedotus lupasi illalla liian kylmää, minä sanoin että me jäädäänkin huomenna […]

Vietin aamupäivän kahvikuppi kädessä ompelijaystäväni sohvalla. Vaihdoimme kuulumisia hääpukuni yli, ystäväni neuloi laahuksen pitsiin tulleet muutamat pienet reiät taitavasti piiloon. En enää osaa edes näyttää, missä kohtaa nuo pienet reiät olivat! En ole ottanut pukuani esiin pesulareissun jälkeen kuukausiin pukupussista, ja siinä kaunista pitsipintaa silitellessäni minut valtasi aivan hillitön haikeus. Puimme puvun ompelunukelle, ja vetäessäni […]

Kahlasin lukioikäisenä lähikirjaston jokaisen Afrikka-aiheisen kirjan läpi. Se alkoi vähän vahingossa, kun lainasin Alexandra Fullerin kirjan nimeltä Ei hunningolle tänään. Afrikkalainen lapsuuteni. Tämän jälkeen pakenin teini-iän myrskyjä milloin Karen Blixenin, Kuki Gallmanin, milloin Ernest Hemingwayn, ja milloin kenenkin mukana Afrikan ihmeellisyyteen. Toisilla ikäisilläni oli seinillä bändijulisteita, minun sänkyni yläpuolella oli jättikokoinen leijonajuliste ja lehdestä repäisty Kilimanjaro […]

Kalenteriini oli merkattu tälle päivälle eräs luento, jota olen vältellyt kohta neljä vuotta. Ensimmäisenä opiskeluvuonna reputin tuon itseäni yhtään kiinnostamattoman kurssin uusintatentinkin. Traumatisoiduin tuosta kurssista niin, että olen aina vain hypännyt sen yli jälkikäteenkin. Nytkin olisin saanut hyvän syyn jättäytyä taas kurssilta, sillä poikani on edelleen hiukan toipilas emmekä halua viedä häntä päiväkotiin ennen kuin […]

Vuoden viimeisessä postauksessa kirjoitin, että vuonna 2014 tahdon nipottaa vähemmän. En ole luonteeltani mikään niponipo, ja itse asiassa oma suurpiirteinen luonteeni saa meillä kotona toisen osapuolen välillä hermostumaan. Olen kuitenkin niin pinttynyt toisinaan omiin ajattelu -ja toimintatapoihini, että jouluna huomasin sortuneeni ihan sellaiseen älä/varo -linjaan. Huomasin päästeleväni lauseita, kuten ”ei sitten enää toista karkkia” (hei […]